YHTEISARVIO:
Kill ’Em All ★★★
Ride The Lightning ★★★★★
”Don’t stop for nothing / It’s full speed or nothing” julistaa nuori James Hetfield takakireällä äänellään nälkäisen bändinsä agendan Metallican esikoisalbumilla Kill ’Em All vuonna 1983.
Debyytillään kaljan- ja bändärinhimoiset hurjapäät paahtoivat vielä yksiulotteisesti esikuviensa tahtiin. 80-luvun alun brittiläinen käppähevi, Motörhead, Discharge, Venom ja monet muut innoittajat kuuluivat lopputuloksesta. Onkin kiehtovaa kuunnella Kill ’Em Allia jossittelun kautta. Mitä jos bändi olisikin jäänyt tykittelemään samaa vimmaista punkilla jatkettua kaahausta? Olisiko Kill ’Em All tänä päivänä rässinuorison aikansa varjoista kaivama pikkuklassikko?
Spekulointi on järjetöntä, sillä bändin taitotaso ja lahjakkuus oli niin ilmiselvää, että vaihtoehtoista tulevaisuutta ei Metallicalle voi kuvitella. Ensimmäinen suosiopiikki realisoitui heti Ride The Lightningilla (1984), ensimmäisellä valtavirtathrashin klassikolla. Sävellysten vahvuus tulee väistämättä ilmi oli versio kuinka alkeellinen demohahmotelma tai visvainen liveveto tahansa. Suurin harppaus henkisesti oli Fade To Black. ”Slovariin” kiukustuneet kovan linjat fanit olivat jo tuolloin hylkäämässä suosikkiaan.
Mitä jos bändi olisikin jäänyt tykittelemään samaa vimmaista punkilla jatkettua kaahausta? Olisiko Kill ’Em All tänä päivänä rässinuorison aikansa varjoista kaivama pikkuklassikko?
Järkälemäisinä bokseina julkaistavat kaksi ensimmäistä Metallica-albumia ovat arkeologian, käsityön ja historiankirjoituksen mestarillinen saavutus. Bonusmateriaalia on haalittu niin lp-, cd- kuin dvd-muotoon ja kirjo kattaa varhaisia demoja, keikkoja sekä haastatteluita. Pakettien historiallinen merkitys on mittaamaton. Viattomuuden aika aukeaa vilpittömien ja hauskojen aikalaishaastatteluiden ja oikeaoppiseksi kollaasiksi taitetun roinan kautta. Varhaiset kirjehaastattelut, bändin jäsenten lähettämät postikortit ja muu sälä on koukuttavaa lehteiltävää.
Kirpeimmät sävärit saa varhaisesta keikkatallenteista. Miten hämmentynyt Kirk Hammett menettää kitaransa yleisölle tai kuinka finninaamainen Hetfield tuohtuu, ettei Kill ’Em Allin nimeksi tullutkaan Metal Up Your Ass. Huomion vangitsee silti Cliff Burton: ikonisesti denimiin pukeutunut basisti soittamassa sooloaan (Anaesthesia) – Pulling Teeth ja moshaamassa samaan aikaan on unohtumaton näky.
