Raveonettesin primitivismi osoitti, että Tanskastakin voi tulla hyviä rockbändejä. Mew ja Frengers tulevat täysin eri maailmasta kuin Raveonettes, mutta yhtyeen kunnianhimoisessa popfuusiossa on oma viehätyksensä. Albuminsa otsikkoon Mew sulauttaa ystävät ja muukalaiset ja sama outo vaikutelma kuuluu myös Frengersin musiikissa.
Kitaramassainen ja runsassyntsainen levy pyrkii suuruuteen, mutta mieluummin vähäeleisyyden kuin mahtipontisuuden kautta. Mew'n musiikissa on melkoinen progepitoisuus, johon Jonas Bjerren kuoripoikamaisen kimakka, kuin A-han vokalistilta ja Yesin Jon Andersonilta periytyvä laulu tuo leijuvaa keveyttä. Mew on mieltynyt temponvaihdoksiin, mutta Musen veroiseen maanis-hysteerisyyteen bändi ei sentään lankea.
She Spiderilla Mew löytää hillityn alun jälkeen järeän rockvaihteen ja Snow Brigade potkii niinikään tehokkaasti. 156:n kosketinosuuksista on erottavinaan jopa ikiaikaisen mellotron- soundin. Oman säväyksensä Frengersille tuovat Mew'n laulajatarvieraat. Balladisella Symmetryllä kuullaan tiettävästi vasta 14-vuotiasta Becky Jarrettia ja Her Voice Is Beyond Her Yearsillä Jonas Bjerren duettokumppanina laulaa Stina Nordenstam, jonka ääni on pikemminkin "below her years".
Luomistyössään rimaa ilmeisen korkealla pitävä Mew on varsin vaikuttava bändi, jonka taiteellisesta nyky-progeisesta popista huomaa lopulta pitävänsä huomattavasti enemmän kuin ensikuulemalla olisi uskonut.
MEW: Frengers
Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Raveonettesin primitivismi osoitti, että Tanskastakin voi tulla hyviä rockbändejä. Mew ja Frengers tulevat täysin eri maailmasta kuin Raveonettes, mutta yhtyeen kunnianhimoisessa popfuusiossa on oma viehätyksensä.
Arvio
MEW
Frengers
Epic
Frengers
Epic
