M.I.A.: Arular

Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Palapelimäinen Arular tuntuu suoraan Länsi-Lontoon kadunkulmasta putkahtaneelta levyltä. Tällainen on suurkaupungin ääni vuonna 2005 - iloinen, sekava, satunnainen ja monikulttuurinen.

Arvio

M.I.A.
Arular
XL

Palapelimäinen Arular tuntuu suoraan Länsi-Lontoon kadunkulmasta putkahtaneelta levyltä. Tällainen on suurkaupungin ääni vuonna 2005 – iloinen, sekava, satunnainen ja monikulttuurinen.

Tässä dubbia, elektroa, raggaa, rappia ja rokkia sotkevassa albumissa ei ole päätä eikä häntää, mutta kutkuttavan kivalta se kuulostaa. Rytmit pompahtelevat superpallon lailla ja M.I.A. eli Maya Arulpragasam suoltaa niiden päälle pikkutyttömäisiä tekstejään. Valitettavasti hän on mc:nä korkeintaan keskinkertainen – pirteä mutta sävytön puhuja, pinnallisuuksilla leikittelevä ("I bongo with my lingo.") kirjoittaja. Mayan teksteissä Rubicon ei ole historiallinen viittaus tai peruuttamatonta päätöstä symboloiva metafora, vaan limsamerkki.

Koska levyissä on oltava merkitys, Arulariin sellainen on yritetty luoda ulkoa päin. Maya asui nuorena tyttönä Sri Lankassa, missä hänen isänsä yhä taistelee tamilitiikerien riveissä. Viestiltään tyhjänpäiväisestä albumista on helpompi kirjoittaa, kun sen pystyy liittämään, näkökulmasta riippuen, oikeutettuun kapinaan tai silmittömään väkivaltaan. Vaikka Maya viljelee teksteissään vallankumouksen, pommien ja PLO:n kaltaisia termejä, kutsuu Arular ymmärrykseni mukaan bailaamaan, ei barrikadeille. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa