M.I.A.: Kala

Arvio julkaistu Soundissa 08/2007.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Kesäisen, kuoleman kieliin hypetetyn Arularin 2005) jälkeen M.I.A:n uusi levy tuntuu synkemmältä ja paremmalta, iltaiselta musiikilta kaupunkiin, jonka asukasluku on tuplasti koko maamme ja jossa sähkönjakelu ei ole luotettavaa.

Arvio

M.I.A.
Kala
XL Recodings

Kesäisen, kuoleman kieliin hypetetyn Arularin 2005) jälkeen M.I.A:n uusi levy tuntuu synkemmältä ja paremmalta, iltaiselta musiikilta kaupunkiin, jonka asukasluku on tuplasti koko maamme ja jossa sähkönjakelu ei ole luotettavaa.

Aloitetaan kohdista, joissa laaduntarkkailu ei ole toiminut. Jimmy on raivostuttava. Parin ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei diskoilevine Bollywood-jousineen voi edes kuunnella. XR2:den ”Where were you in ’92? ”-kysymys ja sitä seuraava maailman dorkin syna naurattavat pari ekaa kertaa ja sen jälkeen ne alkavat kroonisesti ärsyttää. Come Around  on ihan ok, mutta Timbalandin tulisi pitää turpansa ummessa, kun mikki on päällä.

Levyn huippukohdat löytyvät Pixiesiä ja New Orderia Diapam-huuruisesti risteyttävästä 20 Dollarista ja The Clashin Straight To Helliä verottavasta Paper Planesistä. Mango Pickle Down Riverin räppäävät kersat ovat mahtavia ja biisikin mukavan letkeä. Bird Flun lyömäsoittimien ja sämplejen yhdistely lähentelee sekopäisyydessään jo Bomb Squadin huippuhetkiä.

Boyzin Intia-vaikutteet toimivat. World Townin keinuva rytmi ja arabivinkuna ovat kohdallaan, mutta biisi ei lähde lentoon. Apean ja epävireisen The Turnin tenho riippuu mielentilasta.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa