Jo vuosina 1996-1997 tehdyt kotikutoiset Fostex-nauhoitukset availevat Mika Rätön, Kuusumun Profeetan ja erilaisten varhaisten rinnakkaisrönsyjen musiikillisia solmuja, mutta materiaalin vapaamuotoisuus tuottaa vähintään saman verran syheröä lisää. Kannelle painettu herttainen instant-haastattelu kertoo jo muotoilullaan, kuinka vakavasti Rättö suhtautuu näiden tallenteiden julkaisuun. Häpeilemättä hentoutta, hämmentyneisyyttä ja muinaisen musiikin herättämiä outoja mielteitä Rättö tarttuu Tuomas Laurilan esittämiin kysymyksiin ja myöntää viitteitä löytyvän niin Profeetan suomenkieliseen vaiheeseen kuin vaikkapa Carpenterin ja Argenton itse säveltämiin kauhuelokuviin.
Vaappuvat melodiat ja helposti liian koomisiksi vääristyneet laulutulkinnat, pelkistetyt musiikilliset säväytykset sekä monotoniset vaellusjaksot määrittävät musiikin. Ensikuulemalla se vaikuttaa erilaisine osineen jopa virkistävän erilaiselta, mutta kutistuu uusilla pyörityksillä merkillisen tavoittamattomaksi ja pohjimmiltaan varsin yllätyksettömäksi. Näin, vaikka tavailisi kekseliäitä biisinnimiä kannesta ja kuuntelisi haahuilevia sanoituksiakin.