Riemastuttavan Mikko Hassinen Elektro GT:n julkaissut rumpali, säveltäjä ja Max MSP-säätäjä palaa vaikeammin avautuvalla ja kokeellisemmalla Jazz For Utopia -levyllä.
Siinä missä edellistä levyä leimasi vapautunut bändisoitto, uusi on pirstaleisempi, dekonstruoitu visio jazzista – kuin kubistista ja karnevalistista kamarimusiikkia, joka vie ajatukset Straussin viimeisiin liedeihin sekä konemusiikin uusimpiin rutinoihin ja kaikkeen siltä väliltä.
Jazz For Utopia vaatii kuulijansa huomion ja sen saatuaan häiritsee.
Varsinkin Music For Graf Zeppelin -teoksessa käytetyt Eija Räisäsen vokalisoinnit kieltävät tältä levyltä kaikki mahdollisuudet taantua taka-alalle, keskustelumusiikiksi. Jos kyseisiä biisejä ei kuuntele keskittyneesti, niiden vaikutuspiiriin joutuminen on totaalisen sietämätöntä. Suosittelen häiriötöntä kuuntelua esimerkiksi luureilla. Näin kokemus aukeaa eri tavalla ja syventyessä synteettisten äänten vuoropuheluun perinteisellä tavalla kokeellisen sopraanorevittelyn kanssa alkaa ymmärtää asioita, jotka puolihuolimattomasti sisään otettuna tuntuivat lähinnä raivostuttavilta.
Minusta on aina hauskaa, kun levy vaatii kuulijalta jotain.
