Viime vuonna julkaistu Mikko Sarvanne Hip Companyn nimetön debyyttialbumi nojasi vankasti 50/60-lukujen moderniin jazziin, mutta samalla siinä tuoksahti vahvasti tämä päivä. Urbaanius näytti siinä parhaat puolensa eikä vähiten Jussi ”Beibi P” Pelkosen runoilemassa Varsapuistikossa, joka maalaili aamuisesta Stadista elämää sykkivän kuvan.
Nyt entisestään kasvanut mini-big band palaa rikospaikalle peräti tuplacd:llä, jossa (myös garage punkia Ursus Factory -duossa tekevä) Beibi P päästetään täysin irti. Kyse ei siis ole räpistä, vaan spoken wordista. Beibi P:llä on ihan oma, luonnollinen tyyli, joka ei sorru kökköihin kirjakielisyyksiin eikä toisaalta brassaile äärislangilla. Reaalitodellisuutta tarkkaillaan vankan surrealistisesti ja mukavan alleviivaamattomalla huumorilla.
Itseeni epäsovinnainen sissitoiminta vetoaa kovasti, vaikka en vielä monen kuuntelun jälkeenkään ole varmasti saanut levystä sen koko antia irti. Biiseittäin eri kokoonpanoissa esiintyvä bändi jää tässä hiukan tekstin varjoon, mutta vain siksi, että mingusmaisesti soiva yhtye todellakin tukee P:n tilitystä. Muutama viileästi intensiivinen välisoitto sentään kuullaan ja nimiraita avaa kakkoslevyn hurjuudessaan Stooges-tason big band -punkkina.
Muovibabylon on moniulotteisuudessaan tuhti ja hyvällä tavalla ylpeä paketti. Povaan tästä tulevaa klassikkoa.