Anton Newcombella on karmea maine, sekä viina/huumepäisen käytöksensä että hienon mutta armottoman Dig!-dokumentin vuoksi. Siitä huolimatta kohta 50 täyttävä mies on tehnyt valtavan määrän hienoa musiikkia Brian Jonestown Massacren vaihtelevilla kokoonpanoilla.
Nyt Anton on tiettävästi kuivilla ja inspiraatio suihkuaa. Vuoden vaihteessa ilmestyi jo upea seitsemän biisin mini-albumi Thingy Wingy ja samasta suonesta iskee tämäkin hänen Berliinin studiossaan tehty täysmittainen. Millainen Newcombe ihmisenä onkin, ainakin hän on järjettömän tuotteliaasti luova ja lahjakas.
Modernin psykedelian saralla tässä mennään ihan kärkipäässä. 60-luku elää mukana vahvasti, mutta sopassa muhii paljon muutakin. Jos jonkinlaisia efektejä tiukkuva soundi on ajaton, täynnä mehukkaita nyansseja, todella hienoja melodioita, jännittäviä instrumentteja ja ennen kaikkea väkevää mysteerin tuntua, joka huipentuu mykistävässä Oh Bother -instrumentaalissa. Muutkin kahdeksan biisiä ovat pelkkää asiaa, kukin täysin omalla luonteellaan ja silti ehjän kokonaisuuden muodostaen.
Jos Good Mourning tunnelmoi herkästi mutta sarkastisesti viuluin ja nokkahuiluin, niin nimiraita potkii ärhäkän punkahtavasti. Harvat osaavat sekoittaa akustisia ja sähköisiä instrumentteja yhtä nerokkaasti kuin Newcombe. Juuri se piirre teki alkuperäisestä psykedeliasta niin unohtumatonta: trippaavaa, vaan ei vieraantunutta. Sama outo lämpö hehkuttaa Third World Pyramidia.