MOONSORROW: V: Hävitetty

Arvio julkaistu Soundissa 01/2007.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Vanha ratkaisu ei kelpaa koskaan, sillä Moonsorrow on rakentanut levyillään uusiutumisen jatkumon. Sen on luotava nahkansa jokaiselle julkaisulle. V: Hävitettyä on vaikea kuvailla minään muuna kuin silmien eteen levittäytyvänä kuvitettuna tarinana. Jos bändin levyt olisivat historiankirjotusta, tämä kertoisi kaikkein vanhimmista ajoista. Maa, vesi, ilma, tuli ja veri ovat läsnä yhtä paljon kuin sähköiset soittimet soittajien käsittelyssä.

Arvio

MOONSORROW
V: Hävitetty
Spikefarm

Vanha ratkaisu ei kelpaa koskaan, sillä Moonsorrow on rakentanut levyillään uusiutumisen jatkumon. Sen on luotava nahkansa jokaiselle julkaisulle.

V: Hävitettyä on vaikea kuvailla minään muuna kuin silmien eteen levittäytyvänä kuvitettuna tarinana. Jos bändin levyt olisivat historiankirjotusta, tämä kertoisi kaikkein vanhimmista ajoista. Maa, vesi, ilma, tuli ja veri ovat läsnä yhtä paljon kuin sähköiset soittimet soittajien käsittelyssä.

Kivenkantajaan asti Moonsorrow paisutteli, hoilasi, pauhasi ja loi porukkaan taisteluhenkeä. Verisäkeillä bändi kääntyi itseensä. Raaempi ja alkukantaisempi musiikki osoitti enemmän taakse kuin eteenpäin ja sama suunta jatkuu Hävitetyllä, Moonsorrow’n luolamieslevyllä. Hävitetyn loputtomalla saagalla kuljetaan varjoissa, vältellään ihmisiä ja piilotellaan tietoa, jota ei haluttaisi kantaa.

Kaksi puolen tunnin biisiä on paperilla tietenkin sulaa hulluutta. Juuri siksi bändi onkin antanut mennä, tutkinut minne polku johtaa ajattelematta seurauksia. Moonsorrow elää riskeistä. Sama syteen tai saveen -ajattelu välittyy kuulijallekin silloin, kun pitää levyä ensi kertaa käsissään ja punnitsee sen soittimeen laittoa.

Paisutellaan sitä tälläkin levyllä. Varjojen virta kasvaa vaahtopäinä kuohuvaksi koskeksi varkain, huomaamatta. Minkäs tiikeri raidoilleen voi.

Lisää luettavaa