“I am morbid”, ilmoittaa kokoonpanoon palannut Mr. Vincent ja sanailee toisaalla, että tämä porukka on venyttänyt oikean ja väärän rajoja jo vuodesta 1989. Siinä ei ole mitään eriskummallista, sillä se lienee totuus. Mutta outoa ja jopa shokeeraavaa on tyyli, jolla deathin hirmuvaltias laajentaa pelikenttäänsä äärimusiikin alueella: Morbid Angel tykittää osalla Illud Divinum Insanusin biiseistä raakaa teollisuusjunttaa.
Uudet kujeet lienevät seurausta viimeksi vuoden 1995 Dominationilla laulaneen ja soittaneen Vincentin paluusta. Kalmanhajuinen industrial-hakkuu palauttaa Morbid Angelin iskevyyden ja uhkaavuuden, mikä oli kateissa esimerkiksi Heretic-levyn (2003) tekniikkasavotan tuoksinassa. Ehkä kahdeksan vuoden levytystauko tosiaan oli tarpeen.
Illudilla Morbid Angelin deathmetalli toimii perinteisemmässäkin muodossa, ilman uutuushärpätyksiä. Yhtään heikkoa biisiä ei ole mukana ja se saa intoilemaan parhaasta levystä sitten Dominationin. Kesällä uudelleen julkaistut Altars Of Madness (1989) ja Blessed Are The Sick (1991) eivät ole horjuneet materiaaliltaan lainkaan kahteen vuosikymmeneen. Illud tavoittelee noiden levyjen raakuutta ja tinkimättömyyttä eri keinoilla.
Laihempien aikojen albumit, kuten Formulas Fatal To The Flesh (1997) ja Heretic kuitataan tyylikkäästi. Morbid kaataa jälleen.