MÖTLEY CRÜE: Red, White & Crue

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
The Dirt -kirjalla kyseenalaisen, mutta näyttävän arvonnousun kokenut Mötley Crüe yrittää taas. Red, White & Crue on jo bändin neljäs kokoelma eikä yhtään aiempia kummempi. Sen tarkoitus on promotoida ties kuinka monetta paluuta parrasvaloihin.

Arvio

MÖTLEY CRÜE
Red, White & Crue
Motley

The Dirt -kirjalla kyseenalaisen, mutta näyttävän arvonnousun kokenut Mötley Crüe yrittää taas. Red, White & Crue on jo bändin neljäs kokoelma eikä yhtään aiempia kummempi. Sen tarkoitus on promotoida ties kuinka monetta paluuta parrasvaloihin. Uutta materiaalia edustaa kaksi omaa biisiä ja turha läpiluenta Rolling Stonesin Street Fighting Manista.

Hitit ovat tuikituttuja, mitä nyt balladit osoittautuvat muistikuviakin karmivammiksi. Niin suurta innostusta kuin Too Fast For Love tai Shout At The Devil ovat aikoinaan herättäneetkin, kehtaa viimeistään nyt myöntää, että eipä Mötley Crüe koskaan erityisen lahjakas kokoonpano ole ollut. Tätä johtopäätöstä tietysti helpottaa sekalaisten pohjanoteerausten (muun muassa nolo nu metal -flirttailu tai tukkoon tuotettu Generation Swine -albumi) ylväs esittely tälläkin tuplakokoelmalla. Traagista on sekin, että Vince Neilia tovin paikannut John Corabi osoittautuu kimittävää Neilia huomattavasti paremmaksi solistiksi.

Kotikekkereissä minkä tahansa Mötiköiden ensimmäisen neljän albumin soittaminen on varmasti kivaa, mutta tässä päivässä paljon mielenkiintoisempia asioita ovat tuleva The Dirt -filmatisointi ja jäsenten tosi-tv -projektit. 

Lisää luettavaa