MÖTLEY CRÜE: Theatre Of Pain

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kun metallijumala Rob Halford tuli ulos kaapista, Judas Priestin gay metalista kiinnostuivat äkisti muutkin kuin heavy-diggarit ja Tom Of Finland -fanaatikot. Mötley Crüen osakkeet puolestaan nousivat nopeasti vuonna 2001 yhtyeen uran merkittävimmän julkaisun myötä.

Arvio

MÖTLEY CRÜE
Theatre Of Pain
Motley Records

Kun metallijumala Rob Halford tuli ulos kaapista, Judas Priestin gay metalista kiinnostuivat äkisti muutkin kuin heavy-diggarit ja Tom Of Finland -fanaatikot. Mötley Crüen osakkeet puolestaan nousivat nopeasti vuonna 2001 yhtyeen uran merkittävimmän julkaisun myötä. Kyseessä oli tietenkin tragikoominen, mutta viihdyttävä The Dirt -muistelmateos.

Yhtään olennaista albumia Vince Neilin (laulu), Nikki Sixxin (basso), Mick Marsin (kitara) ja Tommy Leen (rummut) muodostama nelikko ei ole julkaissut. Jos joku kaipaa referenssimateriaalia kirjan lukemiseen, Greatest Hits (1998) riittää mainiosti.

Mötley Crüe on myynyt 35 miljoonaa levyä, mutta muistetaan silti muista kuin musiikillisista ansioista. Vuoden 1988 aikana kaikki yhtyeen jäsenet vierailivat huumevierotuksessa ja Tommy Leen vihille saattamien Heather Locklearin ja Pamela Andersonin lisäksi monet muutkin isorintaiset vaaleaveriköt ovat viihtyneet tukkaheavyn suurimpien pin up -poikien seurassa. Guns N' Rosesin tarina on varmasti yhtä värikäs, mutta W. Axl Rosen ja Slashin porukka osasi myös rockata.

Alkeellisen ja kireän Too Fast For Loven (1982) jälkeen tapahtui Mötley Crüen levytysuran ainoa musiikillinen harppaus. Satanistisella kuvastolla keimailleen Shout At The Devilin (1983) ryhdikkyys lupasi enemmän kuin yhtye koskaan antoi. Videohitti Looks That Kill kiteyttää lauluntekijä Nikki Sixxin haavemaailman täydellisesti ja The Beatlesin Helter Skelterin versiointi kertoo paljon nousukiidossa olleen yhtyeen suhteellisuudentajusta. God Bless The Children Of The Beast -instrumentaali muistuttaa oudosti Hanoi Rocksin samoihin aikoihin ilmestyneestä Million Miles Away -raidasta. Kuka on lainannut keneltä?

Theatre Of Pain -levyltä (1985) irtosi kaksi kunnon hittiä eli rehvakas Brownsville Station -laina Smokin' In The Boys Room ja banaali Home Sweet Home, joka avasi oven isoille ja imelille stadionrock-balladeille. Muuten boogie- ja blues-vivahteita sisältänyt albumi on hämmentävän huono. Ei ihme, sillä pimppi ja päihteet olivat bändille paljon mieluisampia aktiviteetteja kuin levyn valmistelu. Wild Side ja nimibiisi potkaisevat Girls, Girls, Girlsin (1987) hitikkäästi käyntiin, mutta muuten levyn biisit ovat jopa edeltäjäänsä kehnompia. Levyn päättäminen Jailhouse Rockin liveversioon on taatusti yksi rockhistorian surrealistisimpia hetkiä.

Puhdistettuaan systeeminsä a-luokan huumausaineista Mötley Crüe levytti menestyneimmän albuminsa. Bob Rockin tuottama Dr. Feelgood (1989) jytää vahvasti sekä Aerosmith-perinteen että kasarirockin hengessä, kuin raskaampana ja riettaampana Bon Jovina. Kickstart My Heart -hitti kertoo Sixxin heroiiniövereistä, joista mies herätettin kahdella suoraan sydämeen suunnatulla adrenaliiniruiskeella. Without You on yhtyeen komein hituri koskaan.

Dr. Feelgoodin jälkeen Mötley Crüe solmi 25 miljoonan dollarin arvoisen uuden sopimuksen Elektran kanssa – ja sukelsi todella syvälle. Yhtyeen muut jäsenet päättivät potkia Vince Neilin pois bändistä, koska tämä ei suhtautunut Yhdysvaltojen listaykköslevyn seuraajan tekemiseen tarpeeksi vakavasti, ja korvasivat hänet John Corabi -nimisellä mylvijällä. Vihdoin vuonna 1994 ilmestynyt Mötley Crüe -levy piehtaroi grungen jälkimainingeissa todella tunkkaisesti. Generation Swinella (1997) Vince Neil oli kutsuttu takaisin ruotuun, mutta soundin modernistaminen ja jatkuva trendien perässä juokseminen ei tehnyt hyvää rock-kukkojen uskottavuudelle.

Jo seuraavana vuonna ilmestyneellä Greatest Hitsillä yritettiin oikaista Mötley Cruën kurssia, mutta hittikiertueen jälkeen yhtye, tarkemmin sanoen Tommy Lee, oli taas kusessa. Tatuoitu showrumpali oli laittanut vaimonsa Pamela Andersonin nyrkin ja hellan väliin niin tiukasti, että edes maine ja mammona eivät pelastaneet häntä vankilalta. Sieltä päästyään Lee erosi bändistä keskittyäkseen omaan Methods Of Mayhem -projektiinsa eikä ole vieläkään palannut.

Supersonic And Demonic Relics -rariteettikokoelman ja 18 vuoden aikana siellä täällä äänitetyn Live – Entertainment Or Deathin (molemmat 1999) jälkeisellä New Tattoo -albumilla (2000) kannuttaa entinen Ozzy Osbourne -rumpali Randy Castillo. Alkuaikojen perusrock-formaattiin palaaminen ei tuonut toivottua tulosta, vaan maailma osoitti tulleensa lopullisen välinpitämättömäksi Mötley Crüen musiikille. Se ei ole ihme, sillä Mötley-muusikoiden elämien groteski saippuasarjamaisuus onkin paljon kiinnostavampaa kuin heidän levynsä.

Kaikilla uudelleenjulkaistuilla studiolevyillä on bonusraitoja, joita kukaan ei tarvitse. 

Lisää luettavaa