”Eksyneet miehet vaahtoa viiksissään.” Pariisin Kevään riveistä tiedettävän Antti Poudan soolodebyytti on Itsenäisyyspäivä-avaukselta löytyvän kaltaisia, välittömästi aivokuoren alle poteroituvia huomioita pullollaan.
Milloin Hectorin, milloin Rautavaaran, Sirkesalon tai jenkki-indien suuntaan nyökkivällä esikoisellaan Pouta onnistuu vääntämään virtaa kauneudenjanoisen suoratoistokuluttajan koiranunille kellistettyyn sieluun.
Yhteys on ajatonta, pakotonta ja äärimmäisen detaljirikasta pop rockia
Haaveellisista raadollisiksi äityvistä tarinoista koostuva Yhteys soi täytenä muttei ahtaana ja rytmityskin on kohdillaan; hallusinatorisella nimibiisillä varhaisvuosien Coldplay kohtaa Nuuskamuikkusen, kun taas Olen tottunut pimeään osoittaa, kuinka palkitsevan ahdistavalta voikaan tuntua lojua viimeinen mahdollisuus hukattuna tähtilampun alla. Tunnustuksellisesti sykähtelevän Tähtimiehen kautta siivilöidytään osaksi aamuruskoa Me kissat -finaalin pyyhkiessä surut silmistä.
Yhteys on ajatonta, pakotonta ja äärimmäisen detaljirikasta pop rockia, joka peilaa tekijänsä sielunmaisemaa juuri sellaisesta kulmasta kuin sävel- ja sanataiteen kiinnostavaksi tekeminen vaatii.
Sinut tunnetaan Pariisin Kevät -yhtyeen kitaristina ja kosketinsoittajana, minkä lisäksi olet säveltänyt musiikkia muun muassa Päin seinää -elokuvaan. Onko Yhteys-albumi suoraa jatkumoa aiemmille tekemisillesi?
– Tavallaan kyllä, sillä olen aina pyrkinyt luomaan vahvaa atmosfääriä ja korostamaan sellaisen tietynlaisen taustatunnelman tärkeyttä. Ja tavallaan ei, sillä nyt olen itse luonut biisit alusta asti ja vienyt ne haluamaani suuntaan. Näissä myös oma ääneni kuuluu konkreettisesti.
Keille levysi on suunnattu?
– Mun mielestä levy on suunnattu sellaisille tyypeille, jotka jaksavat vielä keskittyä itse musiikkiin ja teksteihin. Ja ehkä sellaisille, joiden mielestä tällainen hieman melodisempi, amerikkalaiseen vaihtoehtomusaan nojaava juttu on puuttunut Suomen popmusakentältä. Tai ylipäänsä niille, jotka tahtovat jotain muuta.
Jos Antti Pouta olisi eläin, mitä se söisi ja missä eläisi?
– Antti Pouta olisi kissa maatilalla, vapaana, hyvän ihmisen pihapiirissä. Siellä navetassa viettäisin yöni, hiirille laulaisin.
Eero Tarmo
