Musta Valo heijastaa elämän vieraantuneisuutta – Kolmas levy lunastaa lupaukset

Arvio julkaistu Soundissa 1/2018.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Musta Valo
Kaikki on haurasta
Kaakao

Viime vuosikymmenellä vaikuttaneesta Itkevästä Tytöstä huokui palava halu tehdä suurta musiikkia. Yhtye ei kuitenkaan koskaan löytänyt tasapainoa melodramaattisten tekstiensä ja jyrkkälinjaisten sovitustensa välille.

Sama epäsuhta on kiusannut tähän saakka myös orkesterin raunioille perustettua Mustaa Valoa. Kolmannella pitkäsoitolla palaset kuitenkin loksahtavat paikalleen. Kaikki on haurasta on ihailtavan tyylitietoinen levy, jolla kokonaiskuva ei hämärry kertaakaan. Viisastenkivensä Musta Valo on naarannut Interpolin ja Editorsin vanavedestä, mutta yksityiskohdat se on sorvannut omaan vaistoonsa luottaen. Niinpä vaikutteet jäsentyvät omaleimaiseksi tunnekirjoksi, joka ulottuu Laterna magican ehdottomuudesta Rauhattoman alueen dekadenssiin ja Majakan sadetihkuiseen vieraantuneisuuteen.

Musiikin sävyt tukevat Lauri-Matti Parppein väkeväilmeistä kerrontaa hienosti. Sovitusten jännitteisyys lataa tavoitehakuisetkin kielikuvat täyteen värejä ja elämää, joiden summana piirtyy tarkka kuva 2010-lukulaisten identiteettien sirpaleisuudesta. Lopulliseen kontekstiinsa sanoma asettuu Suola-aavikon orwellilaisilla päätösriveillä. Niillä Parppei muistuttaa henkilökohtaisimpienkin muistojen varastoituvan tietoyhteiskunnan kylmiin arkistohalleihin, joidenkin muiden omaisuudeksi.

Näin hauraaksi kaikki on tosiaan käynyt.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa