Mustaa makkaraa ja Kummelia – Maria ja Marsialaiset on jytämirkkujen mystinen superkollektiivi

Arvio julkaistu Soundissa 5/2017.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Maria ja Marsialaiset
Pysy hereillä
Ektro

Jytämusiikin uusrintama laajenee. Monipuolisesti kunnostautunut muusikoiden superkollektiivi tiivistää aiemmat garage popin, tuomiohevin ja kokeellisen folkin ilmaisunsa möyryävään hard rockiin. Marsialaisten tyynen tyrnän soundin ja riffijyrinän ytimessä ovat ”Lightning” Federleyn (Seremonia) basson ja ”Blizzard” Määttäsen (Kemialliset Ystävät) rytmikitaran vakaat linjat. ”Thunder” Luhtasaaren (Pintandwefall) soolokitara viiltelee särmikästä kuviointia metalliseen äänipintaan. ”Remü” Maria Stereo jytistelee rummuissa ja hänen kiivaan johtolaulunsa myötä kaikki neljä jytämirkkua saavat kailottaa estottomana Muska-kvartettina.

Esikuvan ensihitti Kirjoita postikorttiin on itseoikeutettu cover-valinta, joka jalostuu Shocking Bluen ja Mariska Veresin originaalista vieläkin suoraviivaisemmaksi. Oma kappalemateriaalikaan ei noudata perinteisten miehisten hardrokkarien bluespohjaista työstöä, vaan pikemminkin melodioista löytää varhaisen jytäproge-vaiheen tunnustelevuutta ja vapaampien mielikuvien lyriikkaa. Tältä Wigwamin Luulosairas olisi saattanut kuulostaa äänekkään kitarapartion toteuttamana. Otsaa ei kyllä rypistellä, mikä ilmenee bändin ohjelmanjulistuksesta Marsialaiset teema sekä merkillisistä Manse-viitteistä Kummelin ja Tapolan suuntaan.

Lisää luettavaa