Mustaa rockia möykkäbändien hautuumaalla – Patrik Jensenin Witchery tikkaa verevästi

Witchery
In His Infernal Majesty’s Service
Century Media

Ensi vuonna parikymppinen Witchery on tunteiden tuuletus -projektiksi onnistunut hämmentävän hyvin pitäytymään alkuperäismiehistössään. Tuulisin paikka on viime vuosina sijainnut laulajan tontilla, mutta verevästi tikattujen thrash-rypistysten koukku ei ole koskaan ollut se kuka huutaa vaan mitä huudetaan. Valtaosin kitaristi Patrik Jensenin visioimat, kieli poskessa esitetyt saatanalliset laulunaiheet ja kursailematon nekrofilia legendaaristen möykkäbändien hautuumaalla ovat pitäneet siitä huolen, että jokainen keskimäärin viiden vuoden välein ilmestyvä Witchery-albumi on tullut tarkistettua keskimääräistä tarkemmin korvin.

Kuuden vuoden takainen Witchkrieg oli soundillisesti lihaksikkaampi kuin mikään aiempi levytys, mutta aika ajoin unohti runnoessaan sen vekkulimman puolen, joka aiemmin toi persoonallista väriä Witcheryn muuten niin tummanpuhuvaan sotisopaan. Uusi albumi palaa perinteisempien arvojen äärelle, jopa niin pitkälle että kokonaisuutta leimaava black rock -sahaus tuo mieleen Satyriconin viimeisimmät.

Bändin meiningistä on helppo olla innoissaan jo pelkän vauhdikkuuden puolesta, sillä se on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin valtaosa sitä innoittaneista yhtyeistä tässä hetkessä. Bändin ongelma piileekin lisäarvossa, jota se ei ole koko uransa aikana juurikaan kyennyt tarjoamaan.