Kouvolalainen doom metal -yhtye on edennyt kolmanteen pitkäsoittoonsa. Askellus on todella raskas ja tunnelma samaan aikaan sekä ahdistava että kaunis. Vesi on syvää ja tummaa, mutta harmaiden pilvien lomasta pilkistää myös valoa.
Return Of The Black Butterflies alkaa edeltäjänsä tapaan hiipivällä äänimatolla, kunnes ensimmäinen särökitaroiden leka iskee korville. Äänivallia on kasvatettu joka suuntaan ja albumi on ylipäänsä soundeiltaan priimaa. Samalla myös tempoa on laskettu entisestään, mikä vie yhä syvemmälle funeral doomin syövereihin.
Levy on uuden korinalaulaja Ville Rutasen ensimmäinen taidonnäyte yhtyeessä. Rutasen tyyli on omaleimainen eikä yritä olla tarkka kopio edeltäjästään, mutta on samalla myös hieman mutaisempi ja epäselvempi. Anni Viljanen on puolestaan kehittynyt puhtaiden laulujensa kanssa entistäkin vahvemmaksi. Yhtye malttaa lisäksi tasapainoilla kahden solistinsa välillä sopivassa suhteessa, mikä luo hyvää kontrastia.
Mustat perhoset tuovat ajoittain melko vahvasti mieleen esikuvansa ja muut samoissa sfääreissä kulkevat suuruudet. Se on kuitenkin mainio taidonnäyte doom metalin ja muun kiireettömän ja syventymistä vaativan musiikin ystäville.