Järjestyksessään yhdestoista Neurosis-albumi saapuu legendoille ominaisesti ääniterrorin keinojen kera, yhtyeen vakioäänittäjä Steve Albinin rumien, likaisten ja ilkeiden soitinmaisemien kuorruttamana. Solisti Scott Kelly avaa sanaisen arkkunsa ensimmäisen kerran neljän minuutin kohdalla, ja pitkäsoitolle on mahdutettu viisi teosta. Tyylikästä, hyvät herrasmiehet.
Post metal/sludge-pioneerit ovat jättäneet levyn yllättävän raa’aksi, pöriseväksi ja jopa väärin soitetuksi. Nämä ovat ensikuulemalta erikoisia tuotannollisia ratkaisuja ja aika näyttää, tekevätkö ne Fires Within Firesistä ajattoman vai kuuntelua kestämättömän. Neurosisin hommista ovat joka tapauksessa rumpueditit ja autotunet kaukana.
Neurosis saa dynamiikantajullaan kymmenminuuttisiksi yltävät kappaleensa soljumaan keveästi ja ikään kuin itsestään ohitse – mikä on enemmän merkki pistämättömästä sovitusosaamisesta kuin sisällöttömyydestä. Nämä ovat sammuvan auringon, autioituvien kylien ja urbaanin rappion musiikkitaustoja, ja ajankohtaisempia kuin kenties koskaan.