NAPALM DEATH: Utilitarian

Arvio julkaistu Soundissa 2/2012.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Tänä vuonna kaikkien grindcore-albumien äiti Scum täyttää 25 vuotta. Mestariteoksen ohimennen sutaisseet brittinuorukaiset tuskin ajattelivat, että heidän perustamansa yhtye kohoaisi lähes insituutioksi ja jatkaisi poliittista mesoamistaan vielä maailmanlopun vuonna 2012.

Arvio

NAPALM DEATH
Utilitarian
Century Media

Tänä vuonna kaikkien grindcore-albumien äiti Scum täyttää 25 vuotta. Mestariteoksen ohimennen sutaisseet brittinuorukaiset tuskin ajattelivat, että heidän perustamansa yhtye kohoaisi lähes insituutioksi ja jatkaisi poliittista mesoamistaan vielä maailmanlopun vuonna 2012.

Napalm Death saattaa hyvinkin olla yksi niistä yhtyeistä, jotka eivät kuole koskaan. Sen musiikkia tuntuu ajavan niin palava viha, että sen liekeissä kärventyisi useampikin elähtänyt punk-veteraani – ja silti siitä löytyy aina pilkahdus toivoa. Ja vaikka Napalm Death ei sitten vain osaisikaan antaa periksi, ei sen näillä näytöillä tarvitsekaan.

On älytöntä edes ajatella, että Utilitarian on Napalm Death -faneille jälleen kerran sitä itseään, mutta sitähän se on. Huikaisevan uhkaava intro Circumspect, Protection Racket ja pari muuta hidastavat hieman vauhtia loppulevyn mennessä menojaan, Everyday Pox flirttailee saksofoneineen hetken John Zornin kanssa ja Diatribesia (1996) välillä vilkuillaan, mutta muuten asiat on pidetty tärkeysjärjestyksessä. Ovathan kaikki viimeisimmät Napalm Death -levyt olleet jollain tapaa “kokeilevia”.

Lisää luettavaa