NEIL YOUNG: Silver And Gold

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Vaikka Neil Young & Crazy Horse on rymistellyt ansiokkaasti läpi vuosikymmenten, on kuitenkin jollain lailla ilmeistä, että Youngin varsinainen kultakausi ajoittui 70-luvulle jolloin mieheltä putkahteli mestariteoksia kuin liukuhihnalta.

Arvio

NEIL YOUNG
Silver And Gold
Reprise

Vaikka Neil Young & Crazy Horse on rymistellyt ansiokkaasti läpi vuosikymmenten, on kuitenkin jollain lailla ilmeistä, että Youngin varsinainen kultakausi ajoittui 70-luvulle jolloin mieheltä putkahteli mestariteoksia kuin liukuhihnalta. Pääpiirteissään Youngin tuotanto jakaantuu kahteen osaan: Crazy Horsen kanssa tehtyihin tiukkoihin bändilevyihin sekä soololevyihin, joita hän on tehnyt varsin monenlaisten kokoonpanojen kanssa.
Youngin ensimmäinen studiolevy neljään vuoteen, Silver And Gold, on tehty ilman Crazy Horsen taustatukea. Mutta levyllä kantrahtavasti svengaava bändi on huippua sekin: Neilin kanssa yhdessä levyn tuottanut Ben Keith soittaa maukasta steel-kitaraa, bassot hoitelee Donald "Duck" Dunn, rummuisssa Jim Keltner ja Oscar Butterworth ja koskettimissa Spooner Oldham. Ja Neil itse soittaa tietty kitarat ja huuliharput sekä osan piano-osuuksista.
Silver And Gold on rauhallinen ja ilmava kokonaisuus, jossa Neil Youngin laulut tulevat esille puhtaimmillaan. Se on kaarros ajassa taaksepäin. Hyvänlaatuisesti se tuo mieleen muistumia Youngin sellaisista 70-luvun klassikoista kuten Harvest ja Comes A Time. Kuten muidenkin Youngin parhaiden kanssa tuppaa olla, Silver And Goldin kuulostaa luontevan eheältä kokonaisuudelta, vaikkakin esimerkiksi nimikkobiisi on sävelletty jo vuonna 1982 ja äänitetty yli kymmenen kertaa ennen kuin se on löytänyt muotonsa ja paikkansa.
Kerrassaan upea Buffalo Springfield again on se biisi, jossa kulminoituu koko levyn idea. Herra Young katselee lempeästi taakseen, muistelee nuoruuttaan rokkibändissä lämmöllä vailla minkäänlaista katkeruutta tai ironiaa. Kitaravetoisessa biisissä käytetään pianoa niin hienosti, että sen sointi muistuttaa ja kuulostaa siltä kuin taitava keittiömestari puristaisi muutaman pisaran sitruunaa viimeistelläkseen herkullisen kastikkeen. Hyvässä balanssissa olevasta materiaalista on turhaa nostaa esille yksittäisiä biisejä, mutta maininnan ansaitsevat ainakin Red Sun, jossa on lieviä kelttisävyjä ja jonka Young laulaa duettona Emmylou Harrisin kanssa, levyn avaava polkkamainen rakkauslaulu Good To See You sekä Distant Camera, joka moukuvine steel-kitaroineen ja Neilin korkealle kurottavine falsettilauluineen häilähtää vuoden 1972 tienoilla todella upeasti.
Silver And Gold luovuttaa varaamaansa lämpöä verkkaisasti. Hienot yksityiskohdat aukenevat pikku hiljaa ja mestariteos on valmis. Olkaa hyvä, on sadonkorjuun aika. 

Lisää luettavaa