Myyttisen Archives-sarjan ensimmäistä osaa mainostetaan tämän levyn sisään sujautetulla lappusella. Ilmeisesti vanha änkyrä on vihdoin saanut sen julkaisukuntoon.
Tämä aarre sisältää kahdesta marraskuussa 1968 tehdystä keikasta kudotun kokonaisuuden, ja juuri tällaisena moni Neil Younginsa haluaakin – hartaana ja hauraana, vain akustisen kitaran säestämänä. Mitään muuta ei tule mieleen edes kaivata. Likeisemmiltähän nämä kuulostavat kuin gospel-kuoroilla, jousilla ja muilla kuorrutetut studioversiot.
Yksikseen esiintyvä Neil Young tuntuu olevan hyvällä tuulella, vaikka useimmat laulut ovatkin alakuloisia. Hataraa Mr. Soul -tulkintaa alustaessaan hän kertoo antaneensa hiustensa vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Birdsin ja Out Of My Mindin välissä nuorukainen näppäilee pienen pätkän Winterlongia ja sanoo: ”Se on uusi melodia.”
Neil Youngin ensimmäinen sooloalbumi ilmestyi pari päivää näiden keikkojen jälkeen ja siltä on mukana neljä biisiä. Hieman aiemmin hajonneen Buffalo Springfieldin materiaalia muistellaan kuuden raidan verran. Performance Series -kokonaisuudessa tämä levy on saanut numeron 00. Vanhempia nauhoituksia ei taida olla luvassa.
