NICK CAVE & THE BAD SEEDS: Nocturama

Nick Cavella on asiat kunnossa, ja se kuuluu myös hänen ja The Bad Seedsin kahdenneltatoista studioalbumilta Nocturama. Levyn tunnelma on paitsi rauhallinen ja paikoin jopa uskonnollisen harras myös uskomattoman rento. Pianovoittoisen albumin helppouteen on Caven omien sanojen mukaan vaikuttanut myös tekotapa. Edellinen levy No More Shall We Part oli viimeistä piirtoa myöten sovitettu ennen kuin Cave esitteli laulut kumppaneilleen, kun taas tällä kertaa Australian-kiertueen luppoaikana orkesteri päätti kokeilla muutamia lauluja ja päätyi nauhoittamaan viikossa koko albumin.

Nocturaman johtavana teemana on rakkaus. Siten se jatkaa edellisen levyn lempeällä linjalla. Pianolla sävelletyt ja pianon säestämät balladit huokuvat kaipausta (Still In Love), odottavat vastarakkautta (She Passed By My Window) ja vakuuttelevat rakkauden lujuutta sanaleikittelyn avulla (Rock Of Gibraltar). Tajuttoman upea melodia kuljettaa He Wants You -laulua, jossa Cave yllättäen kuulostaa Bruce Springteeniltä aikana, jolloin tämä vielä jaksoi tehdä musiikkia intohimoisesti, eikä ainoastaan työkseen.

The Bad Seedsin peruskallioon kuuluvat Caven pitkäaikainen yhteistyökumppani Mick Harvey ja saksalaiskitaristi Blixa Bargeld. Mutta unohtaa ei sovi rumpali Thomas Wydleria, basisti Martyn Caseya, kosketinsoittaja Conway Savagea eikä viulisti Warren Ellisiäkään. Ilman tutun yhtyeen ex tempore -vaikutusta Cave olisi tuskin innostunut rokkaamaan yhtä hillittömästi kuin nyt. Mustan huumorin kyllästämä Dead Man In My Bed on yllättävän suoraa perusrockia, ja se tuo mieleen vanhat, mutta toisenlaiset hyvät ajat, jolloin The Bad Seedsin musiikissa oli ääntä ja vimmaa. Cave on kuitenkin sen verran pirullinen veikko, että hän on ehkä ajatellut jo ennakolta torjua valitukset musiikkinsa liiallisesta kääntymisestä gospeliin ja ladata tiskiin neljä minuuttia vanhojen miesten rokkia, joka ei häpeä mennä viivalle kenen tahansa kanssa. Blixa pääsee pitkästä aikaa revittämään sydämensä pohjasta Caven levyllä Albumin myös päättää hurja rockrevitys Babe, I'm On Fire, joka rakenteeltaan muistuttaa Mercy Seatia ilman kasvavaa tuskaa ja ahdistusta. Vaikka viisitoista minuuttia suoraa rockia saattaa kuulostaa suuruudenhullulta ajatukselta, niin yhden idean laulu kiiman elämää ylläpitävästä voimasta kulkee eteenpäin kuin veturi. Caven suoritus liki 40 säkeistöä sisältävässä laulussa on niin vaativa, että hänen äänensä alkaa sortua ja muuttuu käheäksi esityksessä, joka on vetäisty nauhalle yhdellä rykäyksellä. Kaiken huippuna laulu on tekstiltään aivan hemmetin hauska.

Cave suosii yleensä hämäriä viittauksia ja salaperäisiä vertauskuvia lauluissaan, mutta nyt hän tuntuu karsineen tekstit lähes alastomiksi kaikesta oudosta ja tuntemattomasta. Cave selvästi nauttii yksinkertaisen suorista ja jopa naiivin luonnonläheisistä sanoituksista. Esimerkiksi There Is A Town on häpeämättömän nostalginen mutta sympaattinen muistikuva kylästä, joka on jäänyt lapsuuteen.

Nocturamalla ei ole mutkikkaita kielikuvia eikä murhaballadeja vaan lauluja, joihin ei ole koiraa eikä juuri muitakaan ruumiita haudattuna. Se on vaikuttava kokoelma rakkauslauluja.