Air-yhtyeestä tutun Nicolas Godinin ensimmäinen sooloalbumi on pyrkimys tehdä kunniaa Johann Sebastian Bachille. Contrepointin kaikki sävellykset ovat saaneet inspiraationsa Bachilta ja myöskin lainaavat säveltäjän alkuperäisiä teoksia.
Levyn tekeminen pohjautuen yhden länsimaisen musiikkihistorian kuuluisimman säveltäjän teoksiin on riskaabelia puuhaa. Kunnianhimoinen suunnitelma kuulostaakin levyltä yhtä vaaralliselta kuin miltä se paperilla näyttää. Godin yhdistelee kappaleissaan Airinkin tuotannosta tuttua syntetisaattoreilla maalailua, jazzia, elokuvamusiikin tehokeinoja ja jopa latinalaisen musiikin perinnettä. Lopputulos on yhdentekevää ja vaivaannuttavaa suitsukkeilla ja lootusjulisteilla sisustetun teehuoneen musiikkia. Vaikka Godin on tehnyt teoksista tekijänsä näköisiä, niin niistä kuultaa se sama ponnettomuus, mikä on vaivannut myös Airin edellisiä julkaisuja.
Levy ei suinkaan häpäise Bachin teoksia. Musiikin suurteoksia muutenkin rekonstruoidaan jatkuvasti, mutta Godinin näkemys ei ole ollenkaan motivoitu. Contrepointilla Godin on antautunut ajatukselle, että kaikki musiikissa on jo tehty – joten miksi edes vaivautua. Vaivauduit silti.