Nicole veti hetken henkeä palatakseen pittiin kovempana kuin koskaan. Yhtyeen asennemetallista kristallisoitunut linja on Hävityksen huoneilla armottomasti jyräävä, kiinnostavasti polveileva ja tyylitajuisesti vivahteikas.
Hävityksen huoneita on mainostettu bändin tähän mennessä synkimpänä julkaisuna. Albumin vetävyydestä kumpuavasta innosta johtuen negatiivisuus jää kuitenkin lähinnä temaattiselle asteelle ja itse asiassa käy edes mielessä melko harvoin, kun levyn äkäisyys on yhtä turpaansaannin juhlaa ja alavireisyys lohduttomuuden sijaan enimmäkseen surullisenkaunista.
Nicolen ilmaisussa viidennellä levyllään kimurantit Meshuggah-vaikutteet ja suoraviivaisempi paalutus asettuvat tasapainoiseen tilaan. Mukaan mahtuu lisäksi annos tunnelmametallia, mikä on suuressa roolissa albumin draamankaarta ja kestävyyttä ajatellen.
Pariin otteeseen Nicole saa ruoskittua itsensä aivan yltiöpäisen hurjaan iskuun. Vangitsevasti vellova Naamiot ja osaltaan Ghost Brigade -fiiliksinen Ajan ulkopuolella ovat kappaleina bändin ehdotonta aatelia, ja niiden soisi yltävän sijoituksissa korkealle, kun tämän vuoden kotimaisia metallibiisejä asetetaan paremmuusjärjestykseen.