Tuomas Holopainen tunnusti vastikään Soundissa, ettei ole livelevyjen ystävä eikä kovin innoissaan tästä välimallin konserttilevystä. Kun ”ep” sisältää liveversiot suuresta osasta Nightwishin parasta albumia parilla b-puolena ilmestyneellä harvinaisemmalla vedolla terästettynä, Holopainen voisi nostaa leuan ylöspäin: tuskin se ketään häiritsee, jos välityökin on tehty kunnolla ja innostavasti.
Julkaisun upein ratkaisu on biisivalikon keskittäminen Dark Passion Playn (2007) materiaaliin. Tällainen oli Nightwish mallia 2007 ja 2008, ottakaa tai jättäkää. Siivut eivät paljon studioversioista eroa, taustoitusta on jo sen verran, ettei raju improvisointi olisi mahdollistakaan. Kukapa muutenkaan enää missään heittäytyy rajojen ulkopuolelle saati julkaisee siitä materiaalia? Jo pelkät sävyerot, erilaiset painotukset lauluosuuksissa ja yleisökontakti kuitenkin tekevät tästä albumista nautittavan.
40-minuuttinen, pääosin Tuomaksen ja Anette Olzonin rehellisestä, avoimesta kiertuetilityksestä koostuva dokumentti-dvd kruunaa julkaisun. Naurua, huolta, totuuksia, ällikkämäisiä kiertuetouhuja ja itsensä sanallista ruoskimista summaava tallenne on malliesimerkki riittävän tiiviistä ja katselijalle lisäarvoa välittävästä dvd:stä.
