NIGHTWISH: From Wishes To Eternity – Live

Sekä Nightwishin kuuntelu että dvd-formaatin käyttö ovat meikäläisellä varsin alustavalla tasolla, mutta molemmat saavat tervettä lisäintoa tämän konserttitallenteen tarkkailusta. Tampereen Tullikamarilla tallennettu keikka tulvahtaa tv-ruudusta ja stereoista kirkkaan kamera- ja äänikuvan yhteisvoimalla, joskaan 16:9 -leveyteen kuvattu videonäkymä ei tottele kotikatsomoni normiruudulle komennettuja letterbox-raameja, vaan pysyttelee sinnikkäästi koko korkeudessaan ja kaventuneena. Toivottavasti ongelma koskee vain omaa laitekantaani.
Viidentoista livehitin sarjan oheisina nähdään pelkistetyin visioin toteutetut videot Carpenter ja Sleeping Sun sekä rupuisehkot livetallenteet Kinslayer ja Walking In The Air. Haastattelut, valokuvagalleria, diskografia ja huvittavan hölmö kooste keikkamatkailun turistitallenteita muodostavat varsin tyydyttävän setin dvd-bonuksia. Parhaiten ne korostavat itse konsertin voimakkuutta, selkeälinjaisuutta ja tulkintojen huippuluokkaa.
From Wishes To Eternity on nimittäin tyylissään horjumaton ja toimiva kokonaisuus, jossa Tarja Turusen kovankuulas ääni kiitää, taipuu ja kohottaa goottihevin klassisia kuvioita yleisön ymmärryksen rajoissa liihottaviin ylevyyksiin. Vokaalikanuunan molemmin puolin sojottavat magnesium-tykit sylkevät aika ajoin tulta ja tulikiveä. Tuomas Holopaisen kappaleissa tutisee 70-luvun loppua hallinnut tuplabassarien tutina, selkeän melodinen kitarasooloilu ja kosketinsoitinten barokkisävytetty sinfonia-aaltoilu. Ovelasti joukkoon asettuu yrmeämmän speed-metallin karsketta ja örinää, mutta myös jylhää elokuvamarssitusta. Lumiukko-piirretyn uljas Walking In The Air latistuu lievästi jytäsovituksen potkaistessa käyntiin.
Sopraanoäänen ilmavuus ja hevitaustan möräkkyys ovat löytäneet sopuisan musiikinmallinsa, mistä mainiona todisteena myös Beauty & The Beats -duetto Sonata Arctican susimaisen murisijan kanssa. Kansainväliseksi suunniteltu julkaisu edellyttää tietenkin englanninkielistä välireplikontia, joka täkäläisittäin vaikuttaa pakostakin vähän kornilta etenkin. kun laulutulkintojen lausuntapuoli on moitteetonta. Yleisö elää konsertissa hyvin mukana. Kameran suo sille tarpeeksi huomiota eikä aidon innokkaita reaktioita lavalta vyöryviin jykeviin nautintoihin tarvitse hakemalla hakea.