Kauko Röyhkän ja muun muassa Reverend Bizarren erikoismies-doomista tunnetun Sami Albert Hynnisen yhteistyö ei ole niin yllättävää kuin joku voisi luulla. Dekadenssi paljastaa herrojen taiteilijapersoonien yhtäläisyydet, valitettavasti puhtaan negatiivisessa mielessä. Teatraalinen itsekorostus ja rehvakas usko animaaliseen maskuliinisuuteen leimaavat kumpaakin sankaria.
70-minuuttisen korpivaelluksen kappaleilla on sellaisia nimiä kuin Bohemiadi, Alennustila, Seksuaalisuus, Yliopistot. Viime mainitut ovat tietysti niitä kadun yliopistoja. Muutenkin maratonlevy kuulostaa kahden mieslapsen leikiltä siinä huvipuistossa, jonka he ovat päättäneet nimetä dekadenssiksi.
Tekstit jäävät viivapiirroksen asteelle: ”Tää olis nyt alennustilaa.” Rumpuja lukuun ottamatta itse soitetun albumin sovitukset ovat kolhoa post punkia ja eksentrikkofolkia, jossa voisi hetkittäin olla jotain kiinnostavaa, ellei koko konsepti vuotaisi laidoiltaan kuin seula. Kaksi eri tavalla pseudodramaattista vokalistia viimeistelevät kokonaisuuden huvittavuuden.
Parasta, mitä Dekadenssista voi sanoa, on että tällaisen helposti naurunalaiseksi tarjoutuvan diibadaaban julkaiseminen rinta rottingilla on tavallaan rohkeaa.