Tässä ajassa (ja paikassa) funk on älyttömän vaikea laji. Jazzfunk on vielä paljon vaikeampaa. Googlatkaa vaikka ”my ex-brother-in-law’s shit record collection” tai ”jazz funk wanker” tai jotain muuta vastaavaa. Ainakin Iso-Britanniassa elää vahvana jazzfunk-diggareiden ja -muusikoiden sortamisen perinne. Hyvästä syystä. Muun muassa siksi tämä levy on pienoinen ihme.
Tämä kenttä, jolla The Northern Governors operoi, tekee usein sisällön ja tyylitajun uhraamisesta teknisen näppäryyden alttarille lähes hyveen, mutta bändi on onnistunut välttämään kaikki tähän liittyvät sudenkuopat. Vahva biisimateriaali auttaa. Varsinkin afrovaikutteiset instrumentaalipalat vakuuttavat mystisyydellään. Ajoittain tulevat mieleen seattlelaisen Tuataran Trading With The Enemy-albumin (1998) vahvimmat kohdat.
Näin pohjoisissa oloissa viihtyvien soul-lajikkeiden löytäminen on perinteisesti ollut yhtä hankalaa kuin samaan pystyvien sitruslajikkeiden. Tällä levyllä kuulee sitäkin.
Soitannollista näppäryyttä ei bändistä puutu, mutta tyylitajunsa ansiosta koko ryhmä soittaa suurimman osan ajasta kuin yksi perkussiopatteristo. Rytmikitarointia täytyy kiittää erikseen. Näin se täytyy tehdä. Tämä on ihan maailmanluokan meininkiä.
