OLAVI UUSIVIRTA: Elvis istuu oikealla

Arvio julkaistu Soundissa 3/2012.
Kirjoittanut: Timo Harjuniemi.

Olavi Uusivirran, tuon lahjakkaan ja mietteliään nuoren miehen, viides albumi kuulostaa vaivattomalta teokselta. Sävellykset – vaikka ne  eivät kaikkein yllätyksellisimpiä ja ikimuistoisimpia kenties olekaan – rullaavat eteenpäin koijarimaisella svengillä. Läpi levyn kulkee nostalgiaan vivahtava lämmin juonne.

Arvio

OLAVI UUSIVIRTA
Elvis istuu oikealla
Johanna Kustannus

Olavi Uusivirran, tuon lahjakkaan ja mietteliään nuoren miehen, viides albumi kuulostaa vaivattomalta teokselta. Sävellykset – vaikka ne  eivät kaikkein yllätyksellisimpiä ja ikimuistoisimpia kenties olekaan – rullaavat eteenpäin koijarimaisella svengillä. Läpi levyn kulkee nostalgiaan vivahtava lämmin juonne. Sitä korostaa mainio miksaus, joka antaa sopivan pölyisiltä kuulostavien instrumenttien elää ja hengittää. Levyn kerrotaan olevan pokkaus suomirockin mestarien – Hectorin, Juicen ja muun koplan – suuntaan. Siltä se kuulostaakin.

Sanoittajana ja sanan käyttäjänä Olavi Uusivirta on muutaman peninkulman aikalaisiaan edellä. Hänellä on kykyä ja kunnianhimoa ylentää valtavirran poplyriikan nykydiskurssia: Uusivirta haluaa käsitellä muutakin kuin narsistisia aiheita, joilla on tapana juontaa keskiluokkaisen elämänmenon mitättömään ongelmakenttään.

Ei sillä, etteikö Olavi Uusivirta olisi nimenomaan poplyyrikko – nuoruu­den katoavaisuus ja kaipuu toisaalle kuormittavat tämän vuonna 1983 syntyneen laulaja-lauluntekijän mieltä. Hänen otteensa lyriikkaan on yhtä kaikki keskimääräistä kaunokirjallisempi ja stimuloivampi. Uusivirran viehtymys sanoihin ja niiden merkityksiin onkin yksi Elvis istuu oikealla -levyn parhaista puolista.

Lisää luettavaa