Omaa ja lainattua – Nouvelle Vague pistää viehkeästi bossa novaksi

Arvio julkaistu Soundissa 11/2016.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Nouvelle Vague
I Could Be Happy
Kwaidan

Marc Collinin ja Olivier Libauxin Nouvelle Vague -projekti on jatkunut kunnialla yli kymmenen vuotta, vaikka idean uuden aallon kasarihittien ranskankermaisesta bossa nova -versioinnista olisi kuvitellut kulahtavan kuriositeettina nopeammin. Kahden loistavan new wave -potpourrin jälkeen 3-albumi (2009) lavensi bändin tyylikirjoa, neljäs Couleurs sur Paris (2010) haravoi pelkästään Ranskan pophittejä samaan kuosiin, ja nyt viides kiekko sisältää jo Collinin ja Libauxin omia sävelmiä, kaksi kummaltakin. Ne istuvat erinomaisesti settiin, jossa sensuellien laulajaellien tutussa käsittelyssä ovat ensin Cocteau Twins, Richard Hell, Ramones, Altered Images, Cure ja Brian Eno.

Painopiste levyllä siirtyykin miellyttävästi viimeiseksi sijoitetun oman tuotannon settiin, vaikka cover-kuusikkokin on hivelevän hillittyä työtä. Varsinkin punkahtavimmat Love Comes In Spurts ja I Wanna Be Sedated myhäilyttävät herkällä kontrastillaan originaalirymistyksiin. Brian Enon No One’s Receiving on yllättävin naisellisen lämpimän akustisen pop-hommagen paikka. Todellinen huipennus on Collinin melodinen pop-slovari Algo Familiar, joka lauletaan espanjaksi. Libaux’n La Pluie Et Le Beau Temps päättää levyn niinikään hienosti ja ilmavan kevyesti.

Lisää luettavaa