Kotkalaisen Omnium Gatherumin melodinen death metal soi seitsemännellä studioalbumilla komeasti. Tuuli ottaa purjeisiin heti levyn avaavasta rymistelystä lähtien ja kantaa hyvin pitkälle, lähes maaliin saakka.
Grey Heavens paahdetaan pääasiallisesti tasaisessa keskitempossa, jossa kulkee esimerkiksi ennakkoon tarjoiltu Skyline. Suurimmat irtiotot tästä tahdista ovatkin levyn parasta antia, kuten levyn pisin ralli, kahdeksan ja puoli minuuttia kellottava eeppinen Majesty And Silence. Kappaleet pursuavat hienoja melodioita ja harmonioita, ja soundia maustetaan koskettimin hyvällä tatsilla. Isoon soundiin tulee kuitenkin ähky, kun levyllä on mittaa lähes tunti ja veturi tosiaan puksuttaa samaa tempoa lähes koko matkan. Loistavaa vaihtelua tuo timanttinen These Grey Heavens, joka olisi mitä komein lopetus levylle. Sen sijaan yhtye turhaan mätkyttää vielä hetken turpaan Storm Frontilla, joka olisi istunut paremmin jonnekin levyn keskivaiheille.
Grey Heavens on erittäin kelpo levy, jonka draaman kaari jättää hieman toivomisen varaa. Kappaleiden erilaisella järjestyksellä ja ehkä pienellä tiivistämisellä olisi helposti päästy seuraavalle tasolle.
