Kaikki on vaasalais-helsinkiläisessä One Morning Leftissä lainattua – uuden albuminsa nimeä myöten. Kappaleensa ovat ironisesti ja intertekstuaalisesti nimettyjä – esimerkiksi Heavy Metal Finland ja Fast And Furious 6.66 kommentoivat yhtä lailla niitä ympäröivää mediailmastoa kuin sisältöjään. Bändin keitoksessa on jotain suunnattoman ärsyttävää, ja samalla jotain erinomaisen hyvin toimivaa, jopa kiehtovaa.
Yhtyeen kolmoslevyllä lähtö on väkinäinen: OML_KVLT-avausraita on väsynyt sekasotku futiskuoroja, kymmenen vuotta sitten vanhentuneita emo-melodioita ja perusteetonta aggressiota. Edellä mainittu Heavy Metal Finland sitä vastoin kuulostaa tuoreelta ja on myös sopivasti överi – niin diskosoundeiltaan kuin tulisia sooloja ja vinkeitä rytmejä sisältävältä ilmaisultaan.
Samainen kaksijakoisuus venyy yli albumin: One Morning Left on parhaimmillaan erinomainen ja hämmentävä – kun se irroittelee ja antaa mennä. Vakavimmillaan se on vain muovinen metallibändi, joka taatusti nostaa perinteisemmän raskaan musiikin ystävien karvat pystyyn. Mikä taas on tässä genreistä konservatiivisimmassa hyvä asia.
