Jos haluat kuulla synkän levyn, niin tässä olisi. Enkä puhu nyt mistään normisynkistelystä tai perusmököttelystä, vaan oikeasti tummissa vesissä ja mielen maisemissa möyrivästä meiningistä.
Täyden kympin arvoisesti nimetyn mystisen yhtyeen takaa lähtevät tuoreet verijäljet vievät suoraan muun muassa The Puritan- ja Reverend Bizarre -yhteyksistä tunnetun Sami Albert Hynnisen ovelle. Maestron aiempien tekemisten takia saattaisi iskeä kiusaus kutsua Opium Warlordsin ankaraa sähkörituaalia doommetaliksi. Sotaylimysten taiteessa on toki hidasteheavyn piirteitä, ja saattaa joku hyönteistutkija erottaa okkultistiselta manaukselta kuulostavan laulutulkinnan umpivihasta mustan metallinkin tunnusmerkkejä. Leimauslaitteet kannattaa kuitenkin sysätä heti syrjään, sillä tätä musiikkia ei ole ensisijaisesti tehty luokiteltavaksi.
Opium Warlordsin huojuvat säröpilarit ja painajaismaista kehää hartaudella kiertävät äänimassat irtoavat normaalirockin ja metallin voimakentästä jonnekin abstraktimman ja vapaamman ilmaisun puolelle. Raskaan sähkökitaramusiikin maneerit katoavat piinaavaksi hidastuneen moukaroinnin liekkeihin. Savun ja tuhkan keskeltä nousee puhdas, alaston tunne. Hynnisen loihtima pikisynkkä meluriitti jättää omituisella tavalla rauhoittuneen sielunmaiseman jälkeensä. Jollakin mystisellä unen logiikalla tästä lohduttoman kuuloisesta levystä tulee todella hyvä mieli.
