PALEFACE: Luova tuho

Arvio julkaistu Soundissa 11/2014.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

PALEFACE
Luova tuho
Exogenic

Jos luulitte, ettei Paleface enää saavuta Helsinki-Shangri-La -levynintensiivisyyttä ja tasoa, niin erehdyitte. Luova tuho iskee (entisen hyvinvointi-) yhteiskunnan alasajoon kuin Räjähtävä Nyrkki, jonka orgaanista hehkua maustetaan tässä luontevasti elektronihärpäkkeillä. Mamba Assefan moniulotteisesti tuottama paketti häikäisee sekä räppiensä sisällöllä että mykistävällä musikaalisuudellaan. Keskiverto jytkytyksen sijaan nivoo bluesin, jazzin, funkin, rhythm’n’bluesin, drum’n’bassin ja afrikkalaisten perinteiden langoista kaikessa rikkaudessaan ehjän, globaalisti suomalaisen paketin.

Luova tuho on ehta hiphop-levy, mutta sen kierroslukua nostaa holistinen ymmärrys verbaalijatsista pitkän ja laajan (ensisijaisesti) mustan musiikin ketjun tasa-arvoisena lenkkinä. Tärkeän oivalluksen tiivistää nerokkaasti ikivanhaa intiaanitranssia polkeva Jostain paljon kauempaa, yksi kiekon ydinnumeroista, jossa omat syvimmät juuremme sulautuvat samaan ketjuun. Taustalla joikaa (maailman vanhimpia lauluperinteitä!) alan legenda Nils-Aslak Valkeapää ja etulinjassa riimittää armottomalla flowlla suomesta vaivatta pohjois-saameen vaihtava Ailu Valle. Ja tsekatkaa oikeasti ne Karrin luettelemat nimet! Samaa juurihoitoa jatkaa hypnoottisella tribaaliteknoluupilla tanssiva ja Ashimban afrikkalaislaulun siunaama Nyumbani/Takas kotiin, jossa rummut kutsuvat meitä lähteelle.

Parisuhteen alituista uhanalaisuutta valottaa sattuvasti kaunis Pyörremyrskyn jälkeen, jossa alkuauvon jälkeen pudotaan äkisti Karrin ja Pyhän Lehmän perheriitaan. Välissä veret seisauttaa Anette Åkerlundin mustalaislaulu, lopuksi Emil Luukkosen urkusoolo balsamoi haavat. Jonna Tervomaan vierailema Askarrellaan maailmaa käsittelee nöyrän hellästi vanhemmuuden aina yhtä vaikeaa rastia. Tätä get real tarkoittaa!

FMGTK, Mull’ on lupa ja Tuomon soulailun koristama Snaijaa pohtivat yksilön suhdetta systeemissä. Erityisen hienoa on se, ettei Paleface julista manifesteja, vaan aika vähän lineaarisen tarinoinnin sijaan uskoo vuoropuheluun viskomalla mieleemme ajattelua stimuloivia pommeja hykerryttävillä laineilla, tyyliin ”menemällä Afrikkaan persukin voi eheytyä”.

Lisää luettavaa