En tiedä, kuinka moni Soundin lukija seuraa Paramoren kaltaisia ryhmiä edes sivusilmällä, joten todettakoon, että kyseessä on myöhäisteinien teineille ja myöhäisteineille tekemää teinipunkkia luukuttava amerikkalaisyhtye, joka on paahtanut uransa ensimmäisen viisivuotisen laput silmillä. Nytpä onkin tullut aika pysähtyä, selvittää tilit niin sanotun maailman kanssa, ja jotain on kuin onkin muuttunut. Viisikko on kuin levynkannen perhonen, jolta on viety siivet alta: loukattu ja kohtalon kolhima mutta kokemuksen karaisema ja kyyninenkin. Näin asia olisi ainakin tarkoitus nähdä.
Brand New Eyes on siis tarkoitettu kasvulevyksi, ja kasvulevyt kertovat vaikeista asioista, esimerkiksi menestyksen hinnasta, tv-pastoreista ja kriitikoista; tekopyhiä piiskataan ja sormella osoittelijoita kyykytetään. Ainoa asia, joka ei ole edes näennäisesti ja teennäisesti päivittynyt, on Paramoren musiikki. Samasta muotista valetut täsmä-äänitykset on putsattu viimeistä piirtoa myöten putkikuunteluun, ja vain The Only Exception ja Misguided Ghosts poikkeavat totunnaisesta emopunkpop-kaavasta hiljenemällä virikkeettömäksi, mekaaniseksi mussutukseksi. Niiden rinnalla yhden vaihteen peruspaatos ei oikeastaan kuulosta yhtään hullummalta.
