Energiselle, sopivan tyhjäpäiselle ja kosolti koukkuja sisältävälle musiikille on aina tilausta. Tähän rakoon pyrkii puskemaan Tennesseesta kotoisin oleva Paramore, jonka reseptissä Green Dayn kaltainen pölhöily-punk kohtaa Blondien puhtaan pop-sensibiliteetin. Pikainen katsaus Riot!-albumiin kuitenkin paljastaa, että ilman 17-vuotiasta ja häikäisevän seksikästä laulajaa Hayley Williamsia Paramoren tie olisi jo alkuunsa pystyyn kuljettu. Nuoresta iästä ja vielä varsin heiveröisestä olemuksesta huolimatta Williamsista uhkuu sellaista suuren tähden karismaa, joka on aiemmin nostanut pinnalle Gwen Stefanin ja Debbie Harryn kaltaisia nimiä.
Purkkapunkin tekeminen on vuosien varrella osoittautunut yllättävän vaikeaksi lajiksi. Kun 90-luvun buumin myötä pinnalle nousi potentiaalisia tekijöitä joka nurkalta, ovat uuden vuosituhannen tekijät rajoittuneet Blink 182:n tasoisiin turhanpäiväisyyksiin. Tämä trendi loistaa ikävästi myös Riot!-levyyn. Paikoin Paramoren debyytti on hiottu niin ympäripyöreäksi, että liikutaan jo pelottavan lähellä Avril Lavignea. Toisin paikoin Paramore puolestaan purkaa nuorta vimmaansa ihan oikealla live-soiton aggressiivisuudella.
