Pariisin Kevät Kuumeessa – Arto Tuunela kirjoitti kasan poplauluja

Pariisin Kevät
Kuume
Sony

Samuel Beckettin klassisessa tragikomediassa Huomenna hän tulee (1949) kaksi miestä odottaa tien varressa ystäväänsä, Godot-nimistä henkilöä, joka ei koskaan saavu. Seuraa absurdeja keskusteluja ja epätoivoista ajantappoa. Beckettin oman, sangen kuuluisan luonnehdinnan mukaan ”hiljaisuus valuu näytelmään kuin vesi uppoavaan laivaan”, kun hahmot puutuvat odottamiseen.

Pariisin Kevään uusien albumien kuuntelu on hyvin beckettläinen prosessi. Yhtyeen sielun, bändin alun perin omaksi yhden miehen projektikseen perustaneen Arto Tuunelan lahjakkuutta ja osaamista ei kukaan kiistä, mutta silti hänen töidensä käsittely on lähes sietämätöntä puuhaa.

Sillä jos – tai kun – Tuunela on maan taitavimpia popsäveltäjiä, ja vielä tekstien kirjoittajana hauska, yllättävä ja tarpeeksi ymmärrettävä, missä viipyy Pariisin Kevään mestariteos? Miksi yhtyeen albumit ovat kuin Kuume, hetkittäin upeita mutta kokonaisuutena tasapaksuja? Ja miksi keskustelut ovat juuttuneet siihen, kuinka Pariisin Kevät on onnistunut kääntämään puolelleen sekä indiediggarit että kansan syvät rivit?

Ehkä Tuunela tekee mieluummin poplauluja kuin musiikkiteoksia.

Tämä kun ei nyt enää riitä.

Pariisin Kevään kuudes albumi on pitkälti niin kuin ne edellisetkin, kasa eritasoisia poplauluja. Tuunelan ja Artturi Tairan tuottama levy on muutaman alkeishiukkasen verran elektronisempi kuin aikaisemmat, mutta lähinnä mausteeksi, ei niin, että voitaisiin puhua tyylinmuutoksesta. Onnistumiset ovat jälleen napakymppejä: esimerkiksi sinkkubiisi Hei mä soitan sulle ihan kohta tarttuu mieleen niin kuin pitää, ja Kuume tai vaikkapa Matkalla sun luo ovat melodisesti hirveän hyviä lauluja, millä tahansa mittarilla. Mutta riskejä ei oteta, kokonaisuutta ei rakenneta, mitään uskaliasta ei kokeilla.

Tietysti voi olla niinkin, että olen jo vuosia odottanut jotain, mitä ei ole olemassa. Ehkä Pariisin Kevään levyt eivät pyri ainutlaatuisuuteen, koska Tuunela tekee mieluummin poplauluja kuin musiikkiteoksia, siitäkin huolimatta, että todistusaineisto antaa lupauksen hänen kyvystään kirjoittaa paras kotimainen albumi ikinä.

Ehkä se tulee huomenna.