PAUL MCCARTNEY: Memory Almost Full

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2007.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Paul McCartney on jumalainen nero. Inhimillisesti erehtyväinen sellainen tosin, niin musiikin kuin viimeaikaisten yksityiselämän tapahtumienkin perusteella. Varsin hämmentävä veto oli myös miehen siirtyminen kahvilaketju Starbucksin levy-yhtiön artistiksi.

Arvio

PAUL MCCARTNEY
Memory Almost Full
Hear Music

Paul McCartney on jumalainen nero. Inhimillisesti erehtyväinen sellainen tosin, niin musiikin kuin viimeaikaisten yksityiselämän tapahtumienkin perusteella. Varsin hämmentävä veto oli myös miehen siirtyminen kahvilaketju Starbucksin levy-yhtiön artistiksi.

Maccan musiikillisia ansioita on kenenkään turha silti kiistää. Oli kyseessä sitten The Beatles, Wings tai pitkä sooloura, löytyy matkan varrelta maailman hienoimpien teosten joukkoon kuuluvia lauluja ja levytyksiä. Toki kyytiin on eksynyt ihan riittävästi keskinkertaisempaakin materiaalia.

Paul McCartney on usein tasapainoillut miellyttämishaluisen kepeän viihdyttämisen ja mitäänsanomattoman ärsyttävyyden heiluvalla raja-aidalla. Ensimmäinen singlejulkaisu uudelle yhtiölle eli Dance Tonight kuuluu tähän joukkoon ja uhkaa pudota hyväntuulisuudessaan huonommalle puolelle. Onneksi maistiainen ei kerro koko totuutta.

Memory Almost Full on edeltäjäänsä (Chaos And Creation In The Backyard, 2005) epätasaisempi mutta samalla jännittävämpi, monipuolisempi ja rohkeampi. Ajallisesti molemmin puolin edellistä pitkäsoittoa äänitetty levy on täynnä heijastumia McCartneyn uralta. Sanoituksissa katsotaan menneisyyteen suuressa määrin ja musiikissa kuuluvat soitannollisesti ja soundillisesti viimeiset yli neljäkymmentä vuotta. Tuottaja David Kahne tuo selkeästi mukanaan paljon 80-lukua eli aikaa, jolloin Maccalla oli vielä todella isoja singlehittejä.

Albumin raidoista mikään tuskin tulee nousemaan listahitiksi tai kuolemattomaksi ikivihreäksi, mutta niitä molempia miehellä on jo ihan riittämiin. Memory Almost Full on kaukana uran parhaista levyistä, mutta pitkä on matka huonoimpiinkin. Erityistä kiitosta ansaitsee McCartneyn ääni, joka on todella tulessa. Vaivattomasti mestari siirtyy You Tell Men käsinkosketeltavan herkkyyden ja lopetusraita Nod Your Headin rankkuuden välillä. Jälkimmäisellä kappaleella, joka rokkaa kuin Wings parhaimmillaan, Macca laulaa: "If you really love/nod your head." Tässähän kipeytyy niska. 

Lisää luettavaa