PAUL MCCARTNEY: Tug Of War

Arvio julkaistu Soundissa 12/2015.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.

Arvio

PAUL MCCARTNEY
Tug Of War
Parlophone

YHTEISARVIO:
Pipes Of Peace ★★
Tug Of War ★★★★

Maccan uusintajulkaisut ovat edenneet 1980-luvun alkuun, jolloin pitkäaikainen Wings-yhtye oli hajonnut ja vielä pitkäaikaisempi ex-partneri John Lennon ammuttu. Kummallakin tapauksella oli vaikutuksensa Tug Of Wariin (1982), joka on Paulin pitkän uran parhaita albumeita. Hän oli ottanut sille tuottajaksi vanhan luottomiehen George Martinin, joka sai hienoista biiseistä nautittavaa kuultavaa. Kaikki laulut ovat parasta McCartneya toteutettuna hienolla tavalla, Lennon-muistelu Here Todaykaan ei ole ylisiirappinen ja sitä kuullaan konserteissa vieläkin.

Muusa ja Paul kulkivat eri teitä jo seuraavan vuoden Pipes Of Peacella. Martin istui yhä tuottajan pallilla, mutta taika oli kadonnut. Biisit ovat yhdentekeviä, edellisen levyn tähtivieras Stevie Wonder oli vaihtunut tuon vuoden kultapoika Michael Jacksoniin. Jackon kanssa esitetty Say Say Say on mitään uutta McCartneyn artistikuvaan tuomattoman levyn parhaimmistoa, mikä kertoo jo levystä paljon. Se edustaa juuri sitä koristeellista mitäänsanomattomuutta, mistä Paulia usein syytetään.

Levyille lisätyt demot kertovat, että miljonäärimuusikon raakileäänitteetkin olivat lähempänä studiotuotteita kuin nitisevälle kasetille kitaran kera soitettuja leirinuotiolauluja.

Lisää luettavaa