PEKKA POHJOLA: Views

Proge-kauteni hyytyi jo 70-luvun puolivälissä. Sen jälkeen Pekka Pohjolankin musiikki on ajoittain tuntunut viljelevän liikaa lajin tyypillisimpiä sointeja ja kiemuroita. Viisi pitkää sävelmää sisältävä Views ei niihin haksahda, vaan kuulostaa hyvinkin ajattomalta, kypsältä ja avaralta. Näppäryyksien sijaan musiikista löytyy lisää syvyyttä useammilla kuunteluilla.
Varsinainen yllätys on suoranainen tanssinumero The Red Porsche, jonka soulahtavaa nytkytystä maustavat – kuten Charles Bukowskin tekstin innoittamaan kappaleeseen sopii – juopuneet klassiset lainaukset. Hyvää tuulta pursuavaa sävelmää ryydittävät Markku Kanervan kitara sekä Sami Saaren, Kim Lönnholmin ja Pemo Ojalan beatlemaisen hilpeät lauluosuudet.
Muut sävellykset ovat "vakavampia", vaan eivät raskaita. Koko levystä välittyy miellyttävän valoisa perustunnelma. 14-minuuttinen Metropolitan jakautuu upeasti soivan puhallinosaston vireään jazz-jaksoon, jossa Jukka Perkon altto ja Seppo Kantosen piano sooloilevat hienosti, ja sitä ympäröivään neo-klassiseen teemaan, jossa Zapan ensimmäiseen Hot Ratsiin viittaavat ensemble-kulut limittyvät selkeästi suomalaiseen lyyrisyyteen. Nimiraita tarjoaa viimemainittua tematiikkaa vielä jalostuneempana. Leonard Bernsteinin tiheät teokset mieleentuova Us päättää ohjelman uljaasti urbaanilla ja monitahoisella kertomuksella, jonka dynamiikka pitää hyvin otteessaan. Maestron melodisesti jäntevät bassokuviot nousevat ansaitusti etulinjaan hienovaraisen syntikkaseitin päälle puhallinten soidessa kerta kaikkiaan mahtavasti.
Views on eläväinen ja sisältörikas työ eikä se haikaile menneitä.