PET SHOP BOYS: Super

Arvio julkaistu Soundissa 4/2016.
Kirjoittanut: Eero Kettunen.

Arvio

PET SHOP BOYS
Super
x2

Jo 20 vuotta sitten Pet Shop Boysin ura oli taiteellisessa alamäessä. Latinovaikutteinen Bilingual-albumi (1996) kuulosti tavallisten kuolevaisten tekemältä musiikilta aikana, jolloin kitarabändit olivat päivän sana ja Tennant/Lowe -kaksikolta olisi vaadittu nasevaa vastaiskua. Sen sijaan suurimpien pophittien pulpauttelu jäi tyhjänpäiväisten tyttö- ja poikabändien harteille.

Pet Shop Boysin tarina ei kuitenkaan ollut sitä myöten taputeltu, vaan näihin päiviin asti duo on väsännyt välillä onnistuneitakin albumikokonaisuuksia olematta kuitenkaan alkuvuosilta tuttu originelli pop-kone, oma ylimaallinen itsensä. Super on suoraa jatkoa kivalle Electric-kiekolle (2013) Stuart Pricen tuotannossa.

Albumi lähtee liikkeelle yksinkertaisella syntikkapopilla. Happiness on yhden hölmön mutta jokseenkin liikuttavan idean biisi ja singlenä julkaistu The Pop Kids levyn paras raita, osin fiktiivinen ysärimuistelo, jonka Tennant kruunaa komeasti niinkin yksinkertaisella lausahduksella kuin ”I loved you”. Superin vastapäinen ulottuvuus on maalailevampi teknomusiikki Inner Sanctum -biisin tapaan. Mainituilla kappaleilla Pettarit osoittavat ryhdikkyyttä, mutta ikävä kyllä suuri osa albumista on höpöhommia tai vain yksinkertaisesti paskaa materiaalia.

Esimerkiksi Twenty-Something on camp-iskelmä, joka sopisi paremmin singlen b-puoleksi. Pazzo! kuulostaa ala-arvoiselta roiskaisulta ja Groovyn kaltainen tyhjän nostattelu aiheuttaa vain haukotuksia. Pohjat vetää kuitenkin Sad Robot World -niminen Daft Punk -balladi, jonka loppuun asti kuunteleminen on hyvin vaikeaa.

Ikävä kyllä suuri osa albumista on höpöhommia tai vain yksinkertaisesti paskaa materiaalia.

Koskaan aiemmin ei Pet Shop Boysin sävellyksellinen anti ole ollut näin heikkoa. Biiseistä löytyy toimivia osasia, mutta kokonaisuudessaan paketti on täysin levällään. Uutta albumia on pakko verrata New Orderin viimevuotiseen Music Complete -kiekkoon, joka osoitti Bernard Sumnerin porukan olevan luomisvoimassaan aivan eri tasolla.

Price tuottaa vielä yhden PSB-albumin. Ehkä Super on pelkkä välityö ja mahdollisesti Poikien viimeiseksi jäävä levy tulee olemaan kelpo finaali.

Lisää luettavaa