Kitaristivirtuoosi Petteri Sariolan slam-tyylin juuret löytyvät amerikkalaisen Michael Hedgesin soitosta. Esikuvasta hänet erottaa tyylin kokonaisvaltaisuus
ja räväkkyys. Sariola on rytmikäs ja dynaaminen kitaristi, joka pystyy hoitamaan trion tehtävät.
Kitaranörteille suunnattu Silence!-debyytti (2007) oli taitojen esittelyä. Laulua oli vain kahdella raidalla ja rytmi, tai oikeastaan sen svengi, ei vielä näytellyt suurta roolia. Erinomaisesti miksatulla Phases-levyllä asetelma on kääntynyt ylösalaisin, ja se saattaa tuoda Sariolalle uutta yleisöä.
Vanhatkaan tuskin kavahtavat. Vaikka kappaleet ovat tarttuvia, taustalta löytyy edelleen haastavaa ja nyanssirikasta kitarointia, ja muutama kokeellinen instrumentaaliraita. Genre-rajoja kitaristi ei tunne: tyylit ja vaikutteet risteilevät Michael Jacksonista (Distorted Love) Faith No Moreen (´84). Tarjolla on myös kutu-R&B:tä (Odysseus) ja tavanomaisempaa radio-poppista. Vaikka asetelma on edelleen mies ja kitara -voittoinen, mukaan saatu kovan luokan vierailija: Living Colour -basisti Doug Wimbish.
Sariolan tekemisiä yhdistää asenne, väkevä intensiteetti.