PIHKA JA MYRSKY: Liikaa jotain melkein

Arvio julkaistu Soundissa 3/2014.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

PIHKA JA MYRSKY
Liikaa jotain melkein
Juki Records

Joillekin se, että sanaan suomirock yhdistetään sana moderni, tarkoittaa sitä, että musa tapetaan hengettömäksi tunettamalla ja efektoimalla. Pihka Ja Myrsky kuuluu selvästi siihen koulukuntaan, sillä joensuulaisten debyytti soi muovisena ja hengettömänä. Ukkosmaine-vokalisti Lasse Turusen persoonallinen ääni on muokattu sieluttomaksi ja Stella-kitaristi Heikki Marttilan kirves surisee tukahdettuna ja synteettisesti. Pihkaa tai myrskyä levyllä ei ole.

Tuotantovalinnat on selkeästi tehty tietoisesti ja viety röyhkeästi riittävän pitkälle, joten homma on hallussa hyvinkin ammattitaitoisesti. Se, että miellyttääkö tämä estetiikka, on täysin kuulijasta kiinni. Minua sen pitäisi miellyttää, mutta Pihkan Ja Myrskyn musiikille valinnat eivät tunnu tekevän oikeutta. Aivan kuin alku- ja jälkituotannossa olisi ollut asialla aivan eri tyypit. Pohjalla on selvästi bändi, joka haluaisi rokata, mutta jostain syystä kaikki energia ja lika on karistettu studion lattialle ja lopulta hinkattu pois. Veikkaanpa, että livenä punainen lanka on kirkkaampi.

Mainioita, joskin geneerisiä, pop-rockbiisejä Turunen kyllä osaa tehdä. Esimerkiksi Raiteiltaan on idioottivarmaa diskorokkia, johon pari pientä rytmistä koukkua ja sopivan lesoileva laulusuoritus tuo persoonaa. Kalenterin aikana yhtye päästää iholle, lisää sellaista!

Lisää luettavaa