Poets Of The Fallin menestystarinaa ja markkinavoimista riippumattomuutta sietää ihailla. Eikä menestykselle näy edelleenkään loppua, sillä uusi Revolution Roulette kipusi tuttuun tapaan suoraan albumilistan ykkössijalle. Ja teki sen ansaitusti, sillä kyseessä on yhtyeen monipuolisin ja kiinnostavin levytys tähän saakka.
En uskonut yhtyeen kykenevän uusiutumaan, mutta Revolution Roulettella hittikaavalle on haistatettu pitkät. Kappaleiden melodiat ovat levottomia ja rosoisuus välillä suorastaan repii korvia. Myöskään rakenteissa ei noudateta vanhaa kunnon popkaavaa, vaan yhtye uskaltaa metelöidä ja kuljettaa soittoaan ihan mihin suuntaan huvittaa. Luvassa onkin kosolti musiikillisia yllätyksiä, mutta toisaalta myös yhtyeen kuuluisaksi tekemät elementit ovat läsnä. Niitä ei vaan tällä kertaa heitetä suoraan päin kuuntelijan kuuloelimiä. Marko Saareston kadehdittavan sulava tulkinta toimii jälleen kerran musiikin vetonaulana.
POTFin esittämän musiikin samettisuus ja herkkyys on edelleen tallella, mutta näennäinen helppous on korvattu haastavammalla tarinankerronnalla, ja lopputulos kestää siten edeltäjiään enemmän kuuntelua. Tässä vaiheessa uraa voi hyvin luottaa fanien tarkkaavaisuuteen, mikä tässä tapauksessa kannattaa, sillä yhtyeestä näyttää olevan moneksi.
