Poisonblack tuntuu olevan suomalaisten lemmikki ainakin sen perusteella, miten korkealle bändi on kavunnut myyntilistoilla. Ville Laihialan johtama joukko muodostaa hyvän rockbändin, joka pystyy operoimaan temmellyskentällään varsin monipuolisesti. Rankimmillaan bändi on tyylin mukaisesti tymäkkä kuitenkaan unohtamatta sävyjä saati tarttuvia melodioita.
Uuden levyn kannessa käärme koittaa vääntää selkärankaa mutkalle, mutta sisältöön verrattuna kansikuvan metaforat vaikuttavat hieman liioitelluilta. Poisonblack on hyvä bändi, mutta se ei edes yritä olla yltiöpäisen räyhäkäs. Yhtye taiteilee napakoiden metallisten perusasioiden äärellä, jossa tunnelmalliselle lähestymistavalle annetaan runsaasti tilaa. Näin ollen biisejä leimaa pikemminkin tyylikkyys kuin räyhäkkyys
Poisonblackin uutuuskaan ei lyö oikeata suoraa tai potkaise jalkoja alta. Of Rust And Bones on pikkuisen salakavalampi siitäkin huolimatta, että bändiltä voisi odottaa rohkeampia avauksia, sillä siihen ainakin materiaali antaisi mahdollisuudet. Mahtaako bändi sittenkin harrastaa liiallista varman päälle pelaamista.