Noin yks kaks on vaikea nähdä yhteyttä Interpolin jylhän rockin ja Wu-Tang Clanin kiihkeän hip-hopin välillä, mutta hämmentävän hienosti se tässä löytyy. Tosin kyse ei ole noiden palojen yksioikoisesta liimaamisesta yhteen. Päinvastoin, Interpolin Paul Banks ja Wu-Tangin johtaja RZA (tässä siis Steelz) ovat hautoneet projektiaan kaveripohjalta ilman paineita jo vuosia ja halusivat tehdä täysin integroitunutta musiikkia, ei mitään 90-luvun rap-rockia. Perimmäinen syy liiton onnistumiseen lienee siinä, että Banks on kasvanut hip-hopia kuunnellen ja ymmärtää lajin perin pohjin. Varmasti sekin on auttanut, että RZA soittaa kitaraa ja pianoa.
Isohkon, mutta samalla jännällä tavalla iholle tulevan tuotannon ja soundin yllättävin piirre on Banksin laulun ja melodioiden selkeä pinkfloydmaisuus. Giant avaa levyn huippuluokassa RZA:n sylkiessä räppinsä raivokkaasti ja hauskasti jopa hysteriaan lipsahtaen. Melodian massiivinen alakulo luo räpin kanssa mahtavan jännitteen.
Jatkossakin levy, jolla vierailevat Wu-Tangin Ghostface Killah, Method Man, Masta Killa ja räpin pioneereihin lukeutuva Kool Keith pitää hienosti kutinsa. Parivaljakko ei tunge vaahto suussa markkinoille, vaan tekee sisältö edellä musiikkia omista tarpeistaan. Vain se harmittaa, että nopeimmissa ryöpytyksissä RZA:n riimityksestä on vaikea saada selvää. Hieno pään avaus joka tapauksessa.