POPS STAPLES: Don’t Lose This

Arvio julkaistu Soundissa 2/2015.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Arvio

POPS STAPLES
Don't Lose This
Anti-

Roebuck ”Pops” Staples (1914−2000) toimi vuosikymmeniä Staple Singersin patriarkkana matkalla perinteisestä gospelista kohti 60-luvun kansalaisoikeustaistelua ja listamenestystä Staxin tallissa. Hänen nauttimastaan arvostuksesta kitaristina kertoo Albert Kingin ja Steve Cropperin kanssa 1969 levytetty yhteisalbumi Jammed Together. Popsin tremolosoundi lähettää edelleen kylmät väreet kiipeilemään pitkin selkärangan nikamia. Laulajana Pops kuului eri sarjaan kuin leijonan lailla karjahtelevat gospelin sankarisolistit. Ei tulikivenkatkuista julistusta, vaan tuhlaajapoikaa kotiin huhuilevan ymmärtäväisen isän sovitteleva kutsu.

Staplesien varsinainen kultakurkku oli Mavis, joka syvä ja seksikäs altto rehevöittää tätäkin albumia. Mavisin vaikuttava sooloura on kestänyt reilut 40 vuotta, mutta Pops levytti pari omaa albumiaan vasta myöhäisellä iällä. Sairastuminen ja kuolema aiheuttivat kolmannen albumin sessioihin 15 vuoden tauon, jonka Jeff Tweedyn väliintulo lopulta katkaisi. Iloon on aihetta, sillä Tweedy onnistuu tuottajana ja muusikkona jopa paremmin kuin yhteistyössä Mavisin kanssa. Don’t Lose This on kirkkaasti Pops Staplesin tasapainoisin sooloalbumi.

Lisää luettavaa