PRAS: Ghetto Supastar

Prasin Ghetto Supastar on Fugees-kumppanien Wyclef Jeanin ja Lauryn Hillin soololevyihin verrattuna selvästi kaupallisempi ja hittihakuisempi tuote. Sillä ei ole ollenkaan samaa musiikillista tai kulturaalista substanssia kuin Wyclefin The Carnivalilla tai The Miseducation Of Lauryn Hill -levyllä. Silti todelliseksi bisnesmieheksi paljastuva Pras repii levyllään parhaat kansainväliset listasijoitukset ja suurimmat rahat.
Ghetto Supastar on listalevynä liki täydellinen tuote: sillä on muutama muiden menestyslevyjä surutta hyödyntävä jättihitti ja niiden välissä sopivasti tyylikästä, mutta turhanpäiväistä tilkettä. Levyn rahanhajuinen hip hop on kuin tehty kädet pystyssä tanssilattialla hytkyttäväksi. Albumin nimibiisin tai Blue Angelsin jytätessä jalan alle kukaan ei ole köyhä eikä kipeä. Levy groovaa löysästi ja sen bassosoundi tuo mieleen 80-luvun diskomusan. Tuskin tänä vuonna ilmestyy montakaan levyä, joka on tyylikkäämmin tyhjää täynnä kuin Ghetto Supastar.
74-minuuttiseksi venytettyä Ghetto Supastaria on pitkitetty kuuluisuuksien (Sting, Quincy Jones, Elton John, Puff Daddy…) jättämillä vastaajaviesteillä. Myös Prasin äiti jättää terveiset pojalleen. Viestissään mamma pyytää lähettämään lisää rahaa.