PROFANE OMEN: Inherit The Void

Arvio julkaistu Soundissa 3/2003.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Useat uudenaikaiset metallibändit ovat sanoutuneet irti selkeistä tyylilajeista. Kun ennen piti valita touhutako esimerkiksi thrashin vai deathin kimpussa, modernimmat yhtyeet paahtavat sitä mikä hyvältä tuntuu, ja varsin usein se hyvä näyttää olevan todella raskasta. Tämä asenne on tuonut nostetta koko metalligenrelle.

Arvio

PROFANE OMEN
Inherit The Void
Metalheim

Useat uudenaikaiset metallibändit ovat sanoutuneet irti selkeistä tyylilajeista. Kun ennen piti valita touhutako esimerkiksi thrashin vai deathin kimpussa, modernimmat yhtyeet paahtavat sitä mikä hyvältä tuntuu, ja varsin usein se hyvä näyttää olevan todella raskasta. Tämä asenne on tuonut nostetta koko metalligenrelle. Omia polkujaan kulkeva Profane Omen on yksi kovimmista porukoista tässä ryhmässä.

Jules Näveri on liian hyvä laulaja vetääkseen vain yhdellä tyylillä. Puhtaat laulut osuvat yhtä hyvin kuin manalan tuulta muistuttava örinä, hirmuinen huuto tai entistä hardcoremmat ärjyilyt. Monipuolisemmaksi on muuttunut myös musiikki. Beaten Into Submission (2006) oli raju lyönti lekalla, mutta koko levyn mitassa vähän yksipuolinen. Nyt poljetaan rajua groovea, kirvoitellaan bensankatkuisia kitarasooloja ja viskotaan eri suuntiin polveilevia sävellyksiä, jotka kuitenkin muovaavat tiukan paketin.

Voisi kuvitella, että yksi tämän levyn tähtäimistä on ollut tuottaa bändin livefiilistä levylle asti. Keikalla Profane Omen on ainakin tähän saakka ollut parhaimmillaan. Nyt tuo lavalta hyökinyt myrsky on siirtynyt muoville: yhtä sinnikästä moshpitiä ja wall of deathiä koko kiekko!

Lisää luettavaa