Ensikosketukseni Prongiin tapahtui vuoden 1991 Prove You Wrong -albumilla. Unconditional-biisi jämähti mieleen niin kiinteästi, että aina kun Prongin nimi tuon jälkeen jossain vilahti, rupesi kipale soimaan mielen syövereissä. Vaikka Prong saavuttikin huippuaan vuoden 1994 Cleansingilla, Unconditional on minulle se juttu.
Prong loi oman umpiraskaan tyylinsä, jossa rouhittiin industrialtyylisesti ilman varsinaista industrialia. Ja vaikka homma tuntui luistavan ja Tommy Victorin johtamaan bändiin liittyi Paul Ravenin tapaisia tekijämiehiä, bändi alkoi luisua alaspäin. Niinpä Victor liittyi Danzigin kitaristiksi vuosikausiksi, ja Prong näytti ulkopuolisista vain mukavalta harrasteelta.
Siksi onkin mukava yllätys, että Carved Into Stone täyttää vahvan Prong-levyn koodit. On thrashintäyteistä kiivastelua, hardcoremaisempaa laulua ja junttausta, joka tuo taas kummallisesti mieleen teollisuusmetakan. Prong ei ole tehnyt yhtään totaalisesti pään posauttavaa levyä, eikä tämäkään, jonkin sortin paluulevy, ole sitä. Hieno paluu kuitenkin.
